maanantai 10. marraskuuta 2014

Jyväskylä KV


"Excellent size and balance. Very elegant junior. Excellent eyes. Narrow underjaw. Quite good ears. Excellent neck and topline. Excellent bones. Good harmony and angulations. Excellent deep body, still needs to fill out a little. Excellent coat and muscles. Strong and easy side movements. Moves well front and back. Excellent temperament."ERI SA JUK1 PU4 VA-SERT


Lähdimme lauantaina aamujunalla kohti Jyväskylää. Lähdössä oli jonkun verran sähläystä mukana (vaunun vaihtoa ynnä muuta) ja Lennu oli junan vihdoin lähdettyä aivan täpinöissään kaikesta sekoilusta. Pitkään siinä menikin, että herra vihdoin malttoi rauhoittua (toisessa päässä olisi ollut ihana labbiskaveri), mutta matkasta selvittiin! Lauantaina vietimme mukavan ja aktiiviteettien täyteisen päivän serkkuni kanssa.

Sunnuntaiaamuna sitten olikin panikoinnin vuoro, Lennun ensimmäinen pyörähdys virallisissa näyttelykehissä oli edessä ja minua jännitti aivan järkyttävän paljon. Nahkakehät alkoivat vasta yhden maissa ja ennen sitä oli hyvin aikaa vain kasvattaa jännityksen määrää entisestään! Onneksi matka ja auton parkkeeraaminen sujuivat varsin mutkattomasti, mitä nyt piti kaikki tavarat ja yksi koira siirtää yhdenneltätoista autohallin tasolta sujuvasti Paviljonkiin. Sisältä hallista nahkojen kehä löytyi nopeasti ja sieltähän löytyi tuttuja! Teija-kasvattaja oli mukana Meeri-siskon ja Jaana-äidin kanssa, lisäksi paikalla oli Juju-sisko sekä Leo-sukulaiskoira, mukavasti Koiruuksia siis edustamassa!




Lennu oli nahkoista ensimmäisenä kehässä ja junnuluokassa olimmekin Leon kanssa keskenämme. Olimme edellisellä viikolla pitäneet collieporukalla kenraaliharjoituksen, jossa Lennu ei malttanut oikein näyttelyhommiin keskittyä. Tältä pohjalta oma jännitykseni oli aina vain pahempi, juuri ennen kehää sydän vain pamppaili hulluna ja toivoin vain, että pysyisimme pystyssä emmekä saisi mitään EVAa tai muuta.

Lennu käyttäytyi kuitenkin kehässä todella hienosti. Se malttoi seisoa hyvin ja ravasi nätisti hyvää tahtia. Tuomari (Paul Stanton) oli oikein mukava herra ja hän arvosteli koirat huolella. Pian kehäsihteeri huusikin eriä ja tuli ojentamaan minulle punaisen nauhan. Leo sai EH:n ja sitten olimmekin kilpailuluokassa pönöttämässä. Lennu oli junnujen ykkönen ja sai vielä SA:n, tässä vaiheessa olin jo onneni kukkuloilla, kaikki tavoitteet olivat täyttyneet ja ylittyneet. Laitoin Lennun häkkiinsä ja yritin hengittää. Olin kuulemma ollut kehässä aivan hartiat korvissa ja näyttänyt siltä, että olen pyörtymisen partaalla. Nahkauroksia oli junnuluokan jälkeen muistaakseni 13, joten paras uros -kehää saimme hetken odottaa.


Paras uros -kehässä olimmekin joukon ensimmäisenä. Lennua alkoi hieman epäilyttämään takana seisovat (isot ja hurjat) urokset ja paikallaan seisomisesta käytiin hetken aikaa neuvotteluja. Hyvin se lopulta seisoi ja ravasi nätisti. Kun kaikki urokset oltiin käyty läpi, seisoimme jälleen Lennun kanssa ensimmäisenä rivistössä. Tuomari tuli näyttämään meille, että jatkoon mennään. Olisin voinut hyppiä ja pomppia tässä vaiheessa, mutta hillitsin itseni. Kolme muuta valittiin jatkoon ja sitten ravailtiin ympäri, ympäri. Lopulta meidän edellemme siirtyivät kaikki kolme urosta ja kehäsihteeri alkoi kertoa tuloksia. Mie jo hihkuin Lennun kanssa jonon viimeisenä, kun kehäsihteeri tuli meidän kohdallemme. Siinä hän sitten sanoikin, että "neljäs ja varaserti" ja en edes ollut tajunnut, että me sellainenkin vielä saadaan! Olisin voinut ilonpuuskassani halata häntä, mutta tajusin kuitenkin lähteä siivosti kehästä ja halattiin sitten ihan vain oman porukan kesken.

Näyttelypäivä oli tämän jälkeen hirmuisen mukava, kun ei tarvinnut enää jännittää omaa kohtaloaan. Juju-sisko sai EH:n ja oli muistaakseni JUK3, Meeri-sisko taas ERI SA JUK1 ja lopulta vielä PN3 SERT! Jaana-mamma oli ERI SA VAK3. Viimeisenä pääsimme vielä kasvattajaluokkaan pyörähtämään kera soopelijengin: Lennu, Meeri, Jaana ja Juju. Timonan kasvattajaryhmä oli ROP ja meidän toinen KP:n kera. Se oli oikein mukava lopetus kivalle näyttelypäivälle! Kotimatkalla junassa minulla olikin sitten yksi väsynyt näyttelyfifi jaloissa nukkumassa.



Lennun (virallinen) näyttelydebyytti sujui siis yli kaikkien odotusten ja tästä on hyvä jatkaa messariin, toivottavasti huomattavasti vähemmällä jännityksellä!



13 kommenttia:

  1. Aika kamala seisotus. Kulmaukset aika olemattomat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako udella, että missä noista kuvista seisotus on mielestäsi kamala? Myönnän, ettei ruusukkeen kanssa pönötyskuvaa ottaessa ollut enää kovin paljon paukkuja panostaa seisotukseen, mutta sanoisin että itse kehästä otetuissa kuvissa Lennu seisoo hyvin.

      Arvostelusta päätellen tuomarin näkemys kulmauksista oli "Good harmony and angulations".

      Poista
    2. On se kiva anonyyminä haukkua C:

      Mun mielestä Lennu seisoo hyvin! Ja siis rodulle aika tyypillistä nuo kulmauksemattomat takakoivet, tosin nykyään aika monelle rodulle on tyypillsitä moinen.

      Poista
    3. Kehässä Lennu seisoo kyllä hienosti ja esität sen hyvin, mä en itse pidä kun nahkoja esitetään liioitellusti takajalat ihan typerännäköisesti tosi kaukana pitkinä. Mä ite annan yleensä koiran ite valkata asentoa ja seisotan vapaasti, sillä saa koiran kivasti luonnollisesti mun mielestä. Mutta anonyyminä on helppo haukkua, elä välitä kateellisista :) Hyvin Lennu on esitetty - johan sen kertoo tuloskin!

      Poista
    4. Oona, kiitos! :) Itse asiassa itsestäni tuntuu siltä (vähäisellä tietämyksellä kulmauksista sun muista sekä (vielä) melko vähäisellä kokemuksella rodusta), että tällä hetkellä vallalla on nimenomaan takajalkojen "ylikulmautuminen", kun taas etuosat ovat kulmauksettomat. Oman ymmärrykseni (ja kolmen tuomarin arvostelun) mukaan Lennun kulmaukset ovat tasapainoiset edessä ja takaa, vaikkakin ne saisivat ilmeisesti olla paremmat.

      Tiina, miekin haluaisin, että Lennu voisi valita itse asentonsa ja esittäminen olisi vähän luonnollisempaa, mutta tuo seisoo (ainakin namin kanssa) vapaasti seisotettuna aivan järkyttävästi! :D

      Poista
  2. Se on tärkeintä, että kehässä seisoo hyvin, niikun kuvista päätellen seisookin. Onnea hienosta suorituksesta!
    Tiedän niin ton tunteen, ku edellisen päivän jos treenaa, ja sitten koira ei osaa sillo juuri mitään, taikka seisottaminen on todella vaikeaa, niin näyttelypäivänä sitten jännittää sen takia enemmän. Mä en tiiä oonko vaan luontainen esiintyjä, vai niin tottunut, että en enään kehään astelun jälkeen jännitä yhtään, vaan nautin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Voi kun miullakin jännitys häiviäisi kehään menon jälkeen, mutta miulla se jännitys laukeaa vasta kun kehästä pääsee pois. Mutta onni on tosiaan koira, joka rällää tutuissa paikoissa ja tsemppaa vieraissa paikoissa, se aina yllättää positiivisesti!

      Poista
  3. Hieno Lennu! Hurjasti onnea! :) Rauhan sisko Sulu oli samoissa karkeloissa JUN ERI3. Satuitko näkemään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Joo, näin mie ja tunnistin kyllä Rauhan siskoksi saman tien! Tai arvasin koosta päätellen, että kyseessä oli junnunarttu ja tuumin, että sen on oltava Rauhan sukulaiskoira!

      Poista
  4. Onnea hienosta näyttelydebyytistä, Lennu on tosi komea! (Vaikka tokihan ne anonyymit osaa arvostella tuhannesti paremmin kuin ulkomuototuomarit. ;-)) Ja tärkeinhän lukee tuolla arvostelun lopussa "Excellent temperament." :-)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! (: Totta, ja sitä kyllä vähän naureskeltiinkin, että Lennun luonne ei ehkä pääse aivan oikeuksiinsa rinkiä ravatessa ja paikallaan seistessä, mutta aika ekselentti se kyllä on! ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)