Agilitykuulumisia

Satunnaisia videoita lukuunottamatta en ole viime aikoina hirveästi jaksanut muistanut päivitellä meidän agilitytreeneistämme. Kerran viikossa olemme kuitenkin ohjatuissa treeneissä käyneet ja noin joka toinen viikko treenanneet itsenäisesti vapaavuorolla. Treenit sujuvat vaihtelevasti, mutta hauskaa meillä on aina!

Sitä kuuluisaa agilityyn syttymistä en edelleenkään ole havainnut, vaikka välillä Lennu väläytteleekin ihan mukavaa menoa. Suurin ongelmamme on kuitenkin se, että mie olen maailman surkein ohjaaja. Kömpelyys yhdistettynä huonoon muistiin on aika hankala yhdistelmä tässä lajissa! Onneksi tätä lajia ei jostain syystä osaa ottaa kovinkaan vakavasti, vaan omaan (ja sitä kautta koiran) törttöilyyn osaa suhtautua paljon rennommin kuin esimerkiksi tokon parissa.

Kaikki esteet alkavat olla enemmän tai vähemmän tuttuja. Aidat alkavat olla osittain jopa 50cm, vaikka yleensä matalampia rimoja treeneissä käytetäänkin. Myös muuria ja pituutta ollaan radalla hypelty eikä missään näissä mitään ongelmia. Rengasta ollaan muistuteltu parina viime viikkona ja siinä onkin vielä tekemistä. Alun perin se oli todella varma, mutta pitkän tauon jälkeen Lennu keksi, että toiselle puolelle estettä pääsee myös renkaan vierestä tai alta menemällä.

Keppejä olemme tehneet ohjurien kanssa kuudella kepillä. Lennu on saanut ihan mukavasti jutun juonesta kiinni, mutta tekemistä löytyy vielä piiiiiiiiiiiiitkäksi aikaa. Putket ovat ihan piece of kakku, vaikka Lennu ei mikään putkihullu olekaan. Pimeitä putkikulmia pitäisi toki harjoitella vielä enemmän. Pussi onkin sitten jäänyt vähän vähemmälle harjoittelulle, eikä vielä toimi radalla, pitäisi ryhdistäytyä tämän suhteen!

Kontaktiesteet ovatkin sitten asia erikseen. A:ta olemme tehneet jonkun kerran, puomia enemmänkin. Näille molemmille yritetään saada toimimaan 2on2off:it, mutta tällä hetkellä varsinkin puomilla Lennu törttöilee menemään miten sattuu, kiitos minun hölmöyteni. Jos voisin aloittaa alusta, tekisin asiat eri tavalla, mutta nyt koitetaan vain saada taottua Lennun päähän miten homman pitäisi mennä. Keinua tehtiin viimeksi tänään ja siitä alkaa pikkuhiljaa muodostumaan Lennun lempieste. Keinua olemme treenanneet takaperin ketjuttamalla eli aloitimme naksuttamalla keinun paukauttamisesta. Tänään Lennu pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan koko keinua ja sehän meni vallan hyvin! Vaikeinta keinussa onkin saada koira pois siltä.

Eri esteiden treenaamisen ohella yritetään toki harjoitella myös erilaisia ohjauskuvioita, mutta yritykseen se yleensä jääkin. Kaipa sitä kehitystä silläkin saralla tapahtuu jossain vaiheessa, todella hitaasti tosin. Mutta onneksi on kivvaa, enkä ole kaatunut tänä vuonna rähmälleni kuin kerran!