Kun lumi sulaa, mehtä paljastuu
Korpeen on suunnattava, esineruutu kuhtuu.
Oi, esineruutu, suuri ilomme
Oi, esineruutu, sie oot suosikkimme
Otsikko oodin lupasi, oodin siis saitte. Hieno, eikös! Kun eilen metsälenkillä tajusin, että metsät on osittain sulia, ensimmäinen ajatus oli: esineruutu. Se on aina ollut meille todella kiva treenattava ja onkin aina sujunut todella hyvin (varmaan suurimpana osasyynä siihen, miksi se on niin kauhean kivaa). Talven aikana muuta ei oikeastaan tullut harrastusasioista ikävä kuin esineruudun treenaamista. Siispä tänään suuntasimme jälleen maastoon, vaikkakin edellisillasta asti oli satanut lunta.
Eilen sulana näkyneet kohdat olivat ohuen lumipeitteen alla, mutta päätimme Sariannan kanssa tehdä esineruudun joka tapauksessa, olisipahan ainakin vähän lisähaastetta Lennulle! Tallasimme summan mutikassa sopivan tuntuisen kaistaleen (n. 5 x 35m) ja kaistaleelle jäi jo tallauksen aikana yksi esine melko lähelle lähetyspaikkaa. Ensimmäinen esine tehtiin niin, että Sari kävi viemässä esineen kaistaleen loppupäähän ja Lennu sai nähdä esineen jäävän sinne. Lähetin koiran ja sehän ampaisi sinne viivana! Vähän ajautui ulos tallatulta alueelta, mutta käytti hienosti nenäänsä, kääntyi takaisin alueelle ja löysi esineen. Toinen esine tehtiin samalla tavalla, mutta se löytyi saman tien. Kolmas esine oli ruutuun jo aiemmin jätetty, jolle lähetin Lennun pimeänä. Mahtavasti näkyi koirasta nenän käyttäminen ja huipusti löytyi tämäkin esine. Siitä herra sai palkaksi oikein kokonaisen kissanruokapussukan, oli tämä sen verran hieno suoritus yli neljän kuukauden tauon jälkeen!
Nyt pitää vain toivoa maastojen pysyvän sellaisessa kuosissa, että päästään treenaamaan enemmänkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)