Tartto KV - EE MVA !

Photo by Siim Kinnas

Perjantaina oli jälleen aika lähteä reissuun, tällä kertaa vähän kauemmaksi! Ensin kolmen junalla kohti Helsingin rautatieasemaa, mistä Lennun kasvattaja Teija nappasi meidät kyytiinsä. Tarkkaan mietitty aikataulu piti ja olimme Katajanokalla juuri sopivasti niin, että kerkesimme hyvin käyttää koirat tarpeillaan ennen laivaannousua. Olimme varanneet itsellemme neljän hengin hytin, jossa saimme rauhassa yöpyä ennen Tartoon suuntaamista varhain lauantaiaamuna. Nahkat (Lennu, siskonsa Meeri ja äitinsä Jaana) matkustivat laivalla nätisti ja isomman hytin ottaminen osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä nyt en voi edes kuvitella miten olisimme mahduttautuneet kolmen koiran kanssa kahden hengen hyttiin.

Lauantaina nousimme maihin Tallinnassa seitsemän aikoihin syötyämme ensin maittavan buffet-aamupalan laivalla. Meillä oli hyvin aikaa ajella rauhassa Tartoon, sillä nahkat olivat esiintymisvuorossa vasta puolenpäivän jälkeen ja ajoaikaa navigaattori antoi hieman yli kaksi tuntia. Matkan aikana kerettiinkin molemmat hyvin valmistautua näyttelypäivään (lue: meikata ja laittaa hiukset) ja parituntinen vierähti nopeasti.

Navigaattori ohjeisti meidät näppärästi näyttelypaikalle ja saimme autonkin parkkiin vaivattomasti. Päästyämme sisälle halliin täytyi tietenkin ensimmäiseksi haalia itselleen luettelo, josta selvisi, että nahkoja olisi paikalla lauantaina kahdeksan ja sunnuntaina seitsemän. Uroksia oli Lennun lisäksi ainoastaan yksi valioluokan uros.

Oman vuoron odottaminen tuntui pitkääkin pidemmältä, mutta viimein oli nahkojen vuoro astua kehään. Kun oli meidän vuoromme, minua jännitti jo aivan hirmuisesti! Lennuun voi kuitenkin aina luottaa, se esiintyy aina yhtä kauniisti vaikka itse jännittäisikin. Italialaistuomari oli mukava ja arvostelussaan nopea, arvosanaksi Lennulle Erinomainen kera SA:n. Myös valioluokan nätti merleuros sai saman tuloksen, joten pian pönötettiin molemmat paras uros -kehässä. Tuomari osoitti merleuroksen ensimmäiseksi, joten meille toinen sija ja vara-CACIB!

"Correct bite, nice masculine head with lovely breed expression, correct topline, correct angulation in front & rear, correct movement, tail carriage a little high."

Seuraavana vuorossa olivat nartut, joissa olikin vähän enemmän kilpailua. Meeri-sisko sai myöskin ERI SA:n ja valittiin kolmesta avoimen luokan nartusta ensimmäiseksi. Myös Jaana-äidille sama arvosana ja ainoana veteraanina automaattisesti ROP VET -sijoitus. Paras narttu -kehässä minä sain esittää Jaanan ja kauniisti esiintyy mammakoirakin, onhan Lennun pönötysgeeni siltä peräisin. Meeri valittiin parhaaksi nartuksi ja Jaanalle PN3-sijoitus myöskin. Kun ROP-kehässä Meeri valittiin vielä rotunsa parhaaksi, oli päivän venyminen pitkäksi selvä juttu. Koiruudet valittiin vielä (ainoina) ROP-kasvattajaryhmäksi ja sisarukset kauneimmaksi pariksi.

Jaana-mamma

Isoja kehiä ei kuitenkaan tarvinnut onneksi odotella kauaa nahkojen myöhäisestä alkamisajasta johtuen. Ensimmäisenä oli päivän parhaan veteraanin valinta, jonka aikana minä olinkin jo parhaan kasvattajaryhmän esiarvostelussa Lennun ja Meerin kanssa. Tuomari kysyi minulta, olenko varmasti tulossa kasvattajaryhmään ja selitin hänelle yhden koiran puuttuvan veteraanikehän vuoksi. Pienimuotoisista huolistani riippumatta sisarukset esiintyivät suhteellisen nätisti, varsinkin ottaen huomioon niiden höyrypäisyyden sekä sen, ettei treeniä ollut alla käytännössä lainkaan. Katselimme aivan ison kehän laidassa, kuinka Jaana valittiin vielä jatkoon veteraanikehässä, mutta loppujen lopuksi se tipahti kisasta sijoittumatta. Jaana ja Teija hyppäsivät suoraan kasvattajaryhmään ja sitten oltiinkin jo isossa kehässä!

Koiruudet esiintyivät edukseen (Lennu minun ja Teijan tytöt Teijan kanssa) ja meidät valittiin jatkoon viiden muun kasvattajaryhmän kanssa. Brittiläistuomari juoksutti jatkoon valitut kasvattajaryhmät yksi kerrallaan edestakaisin sekä kehän ympäri ja sai sitten ruusukkeet jaettavakseen. Ensin meni neljäs, sitten kolmas ja seuraavaksi vielä toinen sija, eikä meitä oltu sijoitettu. Huikkasin Teijalle, että nyt se on sitten kaikki tai ei mitään ja naureskeltiin päälle. Vaan niin siinä sitten kävikin, että brittiläistuomari toi punaisen ruusukkeen meitä kohti ja kätteli meidät molemmat. Näytimme molemmat varmaankin aivan pöllämystyneiltä, mehän lähdimme kasvattajaluokkaan ajatuksella "no kun kerrankin pystytään ja ollaan samanvärisissä jakuissakin". Siinä sitten aseteltiin koirat kuvia varten ja hymyiltiin hämmentyneinä.

Seuraavaksi pitikin jo kiitää parikilpailun loppukilpailuun. Naureskeltiin meidän jälkeemme tulleen bordercollieiden suomalaisen handlerin kanssa, että tästä se vasta hupinumero tulee. No, kyllä siitä vähän tulikin. Koirat alkoivat olla jo väsyneitä ja vaikka paikallaan seisominen vielä sujuikin niin raviosuudet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. No, ainakin ne pysyivät raviosuuksina ja pahemmilta kömmähdyksiltä selvittiin. Suureksi järkytyksekseni meidät valittiin neljän parhaan joukkoon. Ja lopulta toiseksi kauneimmaksi pariksi. Siinä vaiheessa mie vain nauroin kehässä, sillä päällimmäinen tunne oli lähinnä "mitä ihmettä juuri tapahtui".

Photos by Siim Kinnas

Sunnuntaina nautimme hotelliaamiaisen ennen näyttelypaikalle lähtöä. Tällä kertaa nahkat arvosteltiin jo yhdentoista aikoihin, joten odottelu oli paljon edellistä päivää lyhyempi. Valioluokan uros oli valioitunut edellisenä päivänä Viron muotovalioksi, joten Lennun valioitumiseen riitti SA:n saaminen. Mutta kyllä se silti jännitti! Nahkat arvosteli japanilaistuomari, josta kummallakaan meistä ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa. Hän oli vielä edellisen päivän tuomariakin nopeampi ja totesi Lennun Erinomaiseksi ja SA:n arvoiseksi ja näin ollen myös Eestin muotovalioksi! Jälleen kerran olimme paras uros -kehässä merleuroksen kanssa, mutta tällä kertaa Lennu osoitettiin ykköseksi eli sertin lisäksi saimme kotiinviemisiksi ensimmäisen CACIBin! Teijan tyttöjen tulokset olivat jälleen samat, tosin Jaana osoitettiin toiseksi parhaaksi nartuksi.

"Good body balance, nice skull & muzzle balance, sharp (?) topline, great coat condition, nice rear angulation."

Edellisen päivän jälkeen strategiamme oli priorisoida Meerin ryhmäkehä tärkeimmäksi, sillä lauantaina se ei kerennyt kunnolla esiarvosteluun kasvattaja- ja parikilpailuiden vuoksi. Jätimme nämä kaksi kisaa siis väliin ja Teija lähti ensimmäisenä Jaanan kanssa paras veteraani -kehään. Sieltä tulikin upeasti sijoittuminen päivän neljänneksi kauneimmaksi veteraaniksi! Ryhmäkilpailua odottaessamme söimme hieman (suklaata) ja veimme välillä jo osan tavaroistamme autoon. Ykkösryhmän arvosteli sama italialaistuomari, joka arvosteli nahkat lauantaina joten oli odotettavissa, että sijoitus oli mahdollinen sillä hän tuntui Meeristä pitävän. Ja sijoitushan sieltä tulikin, paras mahdollinen sellainen. Eli Meeri voitti ryhmänsä ja meidän päivä venyi vielä vähän lisää, sillä BIS-kehään oli tottakai jäätävä kun aikataulummekin sen salli. Onneksi jäimmekin, sillä Meerin menestys jatkui vain ja se nappasi upeasti BIS4-sijan!

Kun kuvat oli otettu ja tavarat saatu kasaan, olikin pikaisen auton pakkaamisen ja Tallinnaan ajelun aika. Jälleen aikataulumme oli täydellinen ja saavuimme Tallinnan satamaan juuri sopivasti niin, että kerkesimme ruokkia sekä ulkoiluttaa koirat ennen laivaa. Meidän oma syömisemme oli jäänyt päivällä hyvin vähäiseksi, joten heti kun pääsimme sisälle laivaan, marssimme buffettiin syömään juhlaillallisen. Loppuajan saimme kulutettua laivan myymälöissä ja pian olimmekin jo Helsingissä. Vielä oli edessä ajo Teijan luokse Tervakoskelle ja lyhyet yöunet ennen paluuta Joensuuhun.

Reissu oli jälleen aivan mahtava ja ikimuistoinen! Tämä oli mm. ensimmäinen kerta kun Koiruuksien kasvattajaryhmä valittiin BIS-kasvattajaryhmäksi. Lisäksi meidän tavoitteemme täyttyi sunnuntain VSP-sijoituksen myötä. Tuntuu hurjalta ajatella, että Lennu voi siirtyä Suomessa suoraan nuorten luokasta valioihin! Matkustaminen on vain siitä vaarallista puuhaa, että heti edellisen loputtua alkaa seuraavan suunnitteleminen, joten eiköhän me suunnata ensi vuonna seuraavaa maata valloittamaan!