Osallistukaa arvontaan!

Super Sheltti -blogissa on meneillään arvonta, käykäähän osallistumassa!

Kuvasatoa viime päiviltä

Lennu pääsi eilen riehumaan kuuden muun collien kanssa, ikähaitari oli vajaasta neljästä kuukaudesta veteraani-ikään. Tapaaminen sujui sopuisasti, mitä nyt pienet piraijat kävivät aina roikkumassa isompien karvoissa. On äärimmäisen kivaa, että lähialueelta löytyy näinkin paljon aktiivisia collieihmisiä, joille voi aina internetin kautta vinkata, että nyt tarvittaisiin riekkumisseuraa! Erityisesti samanikäinen, luonteeltaan ilmeisen samantyyppinen pentu on kyllä ollut Lennulle todella hyvää leikkiseuraa.

Tänään kävimme valloittamassa sumuisessa säässä Pärnävaaran kukkuloita. Pentu ei ollut moksiskaan paikoin jyrkistäkin ylämäistä, omistaja sai kyllä mukavasti treeniä! Mutta apua, miten tuo viikon päästä vasta nelikuinen rääpäleeni näyttääkin jo niin isolta tuossa ensimmäisessä kuvassa!

Uuden vuoden vaihteesta ja tämän hetkisestä tilanteesta

Lähdimme uuden vuoden viettoon vuokratulle mökille jo perjantaina 27. päivä. Mökki sijaitsi järven rannalla ja ympärillä oli mukavasti metsää sekä metsäteitä, joita pitkin kävimme Lennun kanssa tallustelemassa. Mökkeilyn ehdottomasti paras puoli olikin se, että joka kerta ulos lähdettäessä Lennun pystyi vain päästämään ovesta vapaana ulos. Pentukin näytti nauttivan tilanteesta täysin rinnoin. Näiltä osin vietimme siis tosi onnistuneen vuodenvaihteen.

Mahtui mökkeilyymme myös vähän negatiivisiakin juttuja. Mökkilomalle saapui nimittäin minun ja Lennun lisäksi vanhempani, siskoni, veljeni sekä veljeni tytär. Ilmeisesti rytmin muuttuminen ja yllättäen isoon "laumaan" joutuminen stressasi Lennua siinä määrin, että jo hieman helpottanut puremisvimma palasi takaisin rytinällä. Mökillä myös ilmeni, että Lennun on nukuttava yönsä saunan pesutilassa, yksin oven takana. Tiesin jo etukäteen mitä siitä seuraisi ja niinhän siinä kävi, aiemmin hiljaiset yöt vaihtuivat kello neljän uikutuksiin. Viimeiseksi yöksi saimme oviaukkoon portin ja nukuin itse lähettyvillä, eikä ääntelyn kanssa ollut enää mitään ongelmia. Kaikista ikävin juttu oli kuitenkin uudenvuoden aaton pienimuotoinen tapaturma, jonka seurauksena Lennu oli hetkellisesti kolmijalkainen. Se törmäsi vauhdilla siskooni ja vasen takajalka otti tässä tilanteessa osumaa. Jalka vaikutti kuitenkin normaalilta jo muutaman minuutin päästä eikä Lennu mielestäni ontunut sitä.

Olemme harjoitelleet Lennun kanssa pitkälti samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Niihin asioihin, jotka alkavat olla jo aika varmoja, olemme lisäänneet kestoa. Keskiviikkona tuli kyllä tosi hyvä fiilis, kun kävimme hetken yhdellä läheisellä kentällä "treenaamassa". No, treeniksi sitä tuskin voi oikeasti kutsua, mutta otimme ehkä kolme kertaa hyvin lyhyen paikallaolon. Jonkinlaista häiriöntapaista meillä kuitenkin oli (kummallinen pyörä ja kauempaa kuuluneet lasten äänet), joten olen tosi tyytyväinen Lennun keskittymiseen sekä jopa omaan toimintaanikin vähän. Maltoin olla etenemättä liian nopeasti ja lisäksi leikkiminen tuntui sujuvan jotenkin superhyvin.

Lennun uusi lempijuttu on haukkuminen. Aikaisemminkin se haukkui kyllä silloin tällöin, välillä komentaakseen, välillä innoissaan. Nykyään se tuntuu haukkuvan ihan ilman syytäkin. Tai siis minulle käsittämättömästä syystä. Ulkona se ei hauku ollenkaan, muuta kuin joskus innostuessaan koirakavereiden kanssa. Se ei myöskään hauku kerrostalon muista asunnoista kantautuville äänille, lähinnä kyseessä on siis ilmeisesti komennushaukkuminen tai sitten pentu on vain turhautunut? Mielestäni teemme kuitenkin päivittäin suht paljon aktivointia, mutta joka päivään kuuluu myös aikoja, jolloin minä teen omiani, enkä puuhaile pennun kanssa. En oikein tiedä, mitä ihmettä asialle pitäisi tehdä. Haukkuminen ei siis ole kokoaikaista, mutta varsin ärsyttävää se silti on. Onko vinkkejä haukkumisen minimoimiseen?

Perjantaina meidän oli tarkoitus mennä illalla Poksin hallille collieporukan tokotreeneihin, mutta ne menivätkin tällä viikolla meidän osalta puihin. Ehkä ensi viikolla jo päästäänkin sitten sinne! Ihan selkeästi mie tarvitsisin ihan kunnolla ohjausta tähän hommaan, koska en vain tiedä miten asioissa pitäisi edetä. Eipä sillä, että mikään kiire olisi, mutta olisihan tuo ihan mukava tietää, mistä ylipäätänsä pitäisi aloittaa. Ensi viikon lauantaina suuntana onkin sitten toivottavasti ensimmäiset hakutreenit, jälleen collieporukalla!

Lennu tapasi tänään ensimmäistä kertaa Vilja-cockerspanielia. Vaikka Lennulla on ikää neljä viikkoa vähemmän, kokoa on sitten senkin edestä. Tilannetta piti tietenkin heti käyttää hyväkseen, Lennu ei ole aikaisemmin tainnut tavatakaan itseään selkeästi pienempiä pentuja/koiria. Vilja-parka tuntui olevan suurimman osan ajasta selätettynä maassa. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että Lennu tuli hyvin toimeen myös ei-paimenkoiran kanssa. :D Huomenna näemme uusia ja vanhoja colliekavereita; otan myös kameran mukaan, joten toivon mukaan uusia kaverikuvia tulee pian!

Lennun kuuden euron takki, joka ei enää vaikutakaan niin jättimäiseltä!

2014!

Uuden laajakulmaisen objektiivin testailua

Vuosi on nyt vaihdettu ja me kotiuduimme Lennun kanssa tänään mökkireissultamme, josta teen ihan erillisen jutun piakkoin. Uudelle vuodelle on monissa seuraamissani koirablogeissa asetettu tavoitteita ja näitä postauksia, sekä loppuvuoden tavoitteiden saavuttamisen tsekkauspostauksia, on minusta niin mukava lukea, että päätin itsekin sellaisen tehdä.

2014

• Isoksi ja terveeksi nahkapojaksi kasvaminen
• Yhteisen touhuamisen opettelu
• Arjen tasaantuminen mukavaan rytmiin
• Hauskan pito, koirakavereiden treffaaminen, uusiin juttuihin tutustuminen
• Arjen tottelevaisuudessa harjaantuminen (ohitukset, hihnassa kulkeminen...)
• Tokon alkeita mielekkäässä määrin (collieryhmä, noutajat?)
• Hakuun tutustuminen (collieiden ryhmä), mahdollisesti myös raunioilla käyminen (Popeko)
• Agilityyn tutustuminen
• Mahdollisesti muutamassa näyttelykehässä pyörähtäminen

Tavoitteet ovat lähinnä siis tulevaisuuden pohjustusta, sen kummempaa ei ole ensimmäisen yhteisen vuoden aikana tarvetta tehdäkään. Toivon mukaan opitaan kuitenkin molemmat kaikenlaista ja saadaan nauttia yhteisestä tekemisestä.

Henkilökohtaisena tavoitteena minulla on ainakin koiranohjaajana kehittyminen. Tämän tavoitteen saavuttamisessa apuna tulee toivottavasti olemaan erilaiset koulutukset ja ryhmät. Siispä olen nyt liittynyt kolmeen eri yhdistykseen! Yllä mainitsemani Popeko eli Pohjois-Karjalan pelastuskoirat on yksi niistä, lisäksi liityin Pohjois-Karjalan seurakoiriin ja Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistykseen. Nyt pitäisi olla ainakin tokon ja haun osalta asiat pulkassa näiltä osin. Eli ei kun vain treenaamaan! No, ehkä pitää myös odotella vähän pennun kasvua myös, ikää herra Rikkaimurilta löytyy nyt 14 viikkoa!