Uuden vuoden vaihteesta ja tämän hetkisestä tilanteesta

Lähdimme uuden vuoden viettoon vuokratulle mökille jo perjantaina 27. päivä. Mökki sijaitsi järven rannalla ja ympärillä oli mukavasti metsää sekä metsäteitä, joita pitkin kävimme Lennun kanssa tallustelemassa. Mökkeilyn ehdottomasti paras puoli olikin se, että joka kerta ulos lähdettäessä Lennun pystyi vain päästämään ovesta vapaana ulos. Pentukin näytti nauttivan tilanteesta täysin rinnoin. Näiltä osin vietimme siis tosi onnistuneen vuodenvaihteen.

Mahtui mökkeilyymme myös vähän negatiivisiakin juttuja. Mökkilomalle saapui nimittäin minun ja Lennun lisäksi vanhempani, siskoni, veljeni sekä veljeni tytär. Ilmeisesti rytmin muuttuminen ja yllättäen isoon "laumaan" joutuminen stressasi Lennua siinä määrin, että jo hieman helpottanut puremisvimma palasi takaisin rytinällä. Mökillä myös ilmeni, että Lennun on nukuttava yönsä saunan pesutilassa, yksin oven takana. Tiesin jo etukäteen mitä siitä seuraisi ja niinhän siinä kävi, aiemmin hiljaiset yöt vaihtuivat kello neljän uikutuksiin. Viimeiseksi yöksi saimme oviaukkoon portin ja nukuin itse lähettyvillä, eikä ääntelyn kanssa ollut enää mitään ongelmia. Kaikista ikävin juttu oli kuitenkin uudenvuoden aaton pienimuotoinen tapaturma, jonka seurauksena Lennu oli hetkellisesti kolmijalkainen. Se törmäsi vauhdilla siskooni ja vasen takajalka otti tässä tilanteessa osumaa. Jalka vaikutti kuitenkin normaalilta jo muutaman minuutin päästä eikä Lennu mielestäni ontunut sitä.

Olemme harjoitelleet Lennun kanssa pitkälti samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Niihin asioihin, jotka alkavat olla jo aika varmoja, olemme lisäänneet kestoa. Keskiviikkona tuli kyllä tosi hyvä fiilis, kun kävimme hetken yhdellä läheisellä kentällä "treenaamassa". No, treeniksi sitä tuskin voi oikeasti kutsua, mutta otimme ehkä kolme kertaa hyvin lyhyen paikallaolon. Jonkinlaista häiriöntapaista meillä kuitenkin oli (kummallinen pyörä ja kauempaa kuuluneet lasten äänet), joten olen tosi tyytyväinen Lennun keskittymiseen sekä jopa omaan toimintaanikin vähän. Maltoin olla etenemättä liian nopeasti ja lisäksi leikkiminen tuntui sujuvan jotenkin superhyvin.

Lennun uusi lempijuttu on haukkuminen. Aikaisemminkin se haukkui kyllä silloin tällöin, välillä komentaakseen, välillä innoissaan. Nykyään se tuntuu haukkuvan ihan ilman syytäkin. Tai siis minulle käsittämättömästä syystä. Ulkona se ei hauku ollenkaan, muuta kuin joskus innostuessaan koirakavereiden kanssa. Se ei myöskään hauku kerrostalon muista asunnoista kantautuville äänille, lähinnä kyseessä on siis ilmeisesti komennushaukkuminen tai sitten pentu on vain turhautunut? Mielestäni teemme kuitenkin päivittäin suht paljon aktivointia, mutta joka päivään kuuluu myös aikoja, jolloin minä teen omiani, enkä puuhaile pennun kanssa. En oikein tiedä, mitä ihmettä asialle pitäisi tehdä. Haukkuminen ei siis ole kokoaikaista, mutta varsin ärsyttävää se silti on. Onko vinkkejä haukkumisen minimoimiseen?

Perjantaina meidän oli tarkoitus mennä illalla Poksin hallille collieporukan tokotreeneihin, mutta ne menivätkin tällä viikolla meidän osalta puihin. Ehkä ensi viikolla jo päästäänkin sitten sinne! Ihan selkeästi mie tarvitsisin ihan kunnolla ohjausta tähän hommaan, koska en vain tiedä miten asioissa pitäisi edetä. Eipä sillä, että mikään kiire olisi, mutta olisihan tuo ihan mukava tietää, mistä ylipäätänsä pitäisi aloittaa. Ensi viikon lauantaina suuntana onkin sitten toivottavasti ensimmäiset hakutreenit, jälleen collieporukalla!

Lennu tapasi tänään ensimmäistä kertaa Vilja-cockerspanielia. Vaikka Lennulla on ikää neljä viikkoa vähemmän, kokoa on sitten senkin edestä. Tilannetta piti tietenkin heti käyttää hyväkseen, Lennu ei ole aikaisemmin tainnut tavatakaan itseään selkeästi pienempiä pentuja/koiria. Vilja-parka tuntui olevan suurimman osan ajasta selätettynä maassa. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että Lennu tuli hyvin toimeen myös ei-paimenkoiran kanssa. :D Huomenna näemme uusia ja vanhoja colliekavereita; otan myös kameran mukaan, joten toivon mukaan uusia kaverikuvia tulee pian!

Lennun kuuden euron takki, joka ei enää vaikutakaan niin jättimäiseltä!