Mainiota juhannusta!

Me kaupunkilaiset toivotamme kaikille oikein hyvää juhannusta! Täällä jopa paistaa aurinko, it's a midsummer miracle!

Hakutreenit 17.6.

Ei ainakaan motivaatiota puutu! (Kuvan otti Sanni S. 1. kesäkuuta)

Tänään lähdimme hakutreeneihin melko epävakaassa säässä, mutta saimme kuitenkin porukkaa kasaan varsin mukavasti. Teimme Lennulle neljä pistoa ja esineruudun. Päätimme tehdä kolme pistoa ääniavuilla, sillä viime kerralla haamut menivät niin hyvin, ja viimeisen motivointipaukuksi puolipakenevana.

Ensimmäisellä pistolla Lennu ei meinannut löytää maalimiestä. Hän olikin piilossa todella syvällä, eikä ääniapu oikein kunnolla kuulunut keskilinjalle. Tätä sitten helpotettiin lopulta haamuksi ja Lennu pinkaisikin suoraan maalimiehelle. Toinen pisto tehtiin tästä huolimatta ääniavulla, mutta maalimies jäi lähemmäs piiloon. Lennu oli loistava! Se pinkaisi hirmuisella vauhdilla matkaan ja eteni suoraan maalimiehelle.

Kolmannella pistolla tapahtui aivan ihme kämmi, nimittäin juuri kun maalimies oli antanut äänen ja minä antanut "ukko"-käskyn, kuului kauempaa keskilinjalta joku risahdus ja Lennu pinkaisi täysiä keskilinjaa pitkin. Kutsuin sen takaisin, otettiin uusi ääni ja uusi lähetys, tällä kertaa Lennu teki taas suoran piston ja löysi maalimiehen hienosti. Puolipakeneva oli kyllä tosi hyvä päätös vähän hassusti menneille treeneille, Lennu ei meinannut pysyä valjaissaan kun sillä oli niin paljon menohaluja maalimiehen perään. Hienosti maalimies löytyikin ja siihen oli hyvä päättää henkilöetsintäosuus.

Esineruutua tehtiin samalla tavalla kuin viimeksikin, eli lähdimme keräilemään kreppejä (ruudun merkkaavat merkit) ja annoimme Lennun kulkea alueella vapaana. Mie vähän puhelin jotain "etsi esine, onkohan täällä esineitä" tai jotain ja aina kun Lennu löysi (vahingossa tai tarkoituksella) esineen ja osoitti kiinnostusta sitä kohtaan, hirmuisesti kehuja ja palkkaa. Selvästi se on hoksannut, että metsässä löytyvät esineet on se juttu tässä, mutta ei se vielä välttämättä tajua niitä sen kummemmin etsiä. Monta kertaa meni aivan esineen vierestä huomaamatta sitä sen kummemmin. Mutta kyllä se tästä!

Ai että, kuinka iloinen olen, että saatiin jälleen hakutreenit pystyyn, neljättä viikkoa peräkkäin! Toivottavasti koko kesä saadaan treenattua näin säännöllisesti! Askartelin itselleni omat krepit (eipä niihin tarvittu kuin pyykkipoikia ja muovipusseja) omatoimisia treenejä varten ja itse asiassa tilasin Lennulle pk-liivinkin! Tässähän alkaa tuntea itsensä ihan truuu-harrastajaksi. Nyt pitäisi vain alkaa treenaamaan ilmaisua, sillä kyllä tuon tohelon luontainen äänekkyys pitää varmaan ilmasuun valjastaa. Eli haukkuva siitä tulee, näillä näkymin.

Hurja, kurja tappajacollie

The muzzle of shame

Tällaista täällä tänään. Eilisellä lenkillä kävi suht pitkästä aikaa niin, että Lennu löysi itselleen niin hyvän aarteen, että "irti"-käskyn kuullessaan se lähti juoksemaan täyttä vauhtia minusta poispäin. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin ja minä näen joka kerta punaista. Mikään ei sapeta minua niin paljon kuin tuo pentu silloin kun se päättää perseillä oikein kunnolla. Niinpä päätin, että kuonokoppa se on ostettava, jos meinaan vielä Lennua irti pitää.

Lennu on toki syönyt kaikkea mahdollista syötäväksi kelpaavaa (ja kelpaamatonta) koko pienen elämänsä ajan ja selvinnyt siitä (säikähdyksellä, mm. kerran se oksenteli maissintähkän palasia), mutta viime aikoina on kuulunut taas niin paljon varoituksia nauloista lihapullissa ja myrkytetyistä nakeista lenkkipolkujen varsilla, että kuonokoppa tuntuu halvalta, joskin ikävältä, henkivakuutukselta. Jossain keskellä ei mitään -tyylisissä metsissä ehkä uskallan tuota pitää irti ilmankin, mutta vähänkään kaupunkilaisessa metsässä (jossa on esimerkiksi niitä lenkkipolkuja), en kyllä enää pidä. Tällä hetkellä hihnassa vielä uskaltaa mennä ilman koppaakin, sillä siinä Lennu on paremmin kontrollissa tämän asian suhteen.

Kyllähän se inhottaa, ettei koira tottele tai kunnioita tai on vain niin järkyttävän ahne, ettei sitä vain kiinnosta. Ehkä joskus asiat ovat toisin ja voin luottaa siihen, että irti tarkoittaa irti, eikä että lähdetään sataa ja tuhatta karkuun. Tällä hetkellä siihen ei kuitenkaan voi luottaa, vaikka muilta osin voin sanoa luottavani Lennuun hyvinkin paljon. Näillä mennään, ainakin jonkun aikaa.

Collietokot 12.6.

Torstaina lähdimme illalla erinäisten kommelluksien jälkeen collieporukan tokotreeneihin kävellen. Kentälle kävellessämme päätin, että ottaisimme samoja asioita kuin maanantainakin eli perusasentoa ja merkkiä. Yllätyksekseni treeneissä oli paikalla normaaliin verrattuna todella paljon porukkaa; treenaamassa oli seitsemän ihmistä ja yhdeksän koiraa.

Perusasentoa treenasimme samaan aikaan kun eräs treenikaveri treenasi omaa koiraansa, sillä he halusivat itselleen häiriötä ja meillekin se teki oikein hyvää! Lennu tosin ottaa yllättävän vähän häiriötä toisista koirista treenitilanteessa. Lennu teki mielestäni erinomaisia perusasentoja! Tein nyt niin, että otin ensin muutaman sivulletulon kädellä ohjattuna, ihan vain muistutellakseni Lennua mitenkäs tämä homma nyt menikään. Tämän jälkeen nami nyrkissä ja käsi liikkumattomana sivulla. Hienosti pentu sivulle tulikin, vaikkakaan se ei tällä hetkellä käytä tässä takapäätä oikeastaan lainkaan vaan kiertää sivulle lenkin kautta. Mutta se, että se ylipäätänsä tulee sivulle tuntuu ihmeeltä! Kuukausi sitten sekin vaikutti aivan mahdottomalta ajatukselta! Välillä se toki tulee vähän vinoon ja muutenkin miten sattuu, mutta pienellä muistutuksella saadaan asento korjattua. Ihan huippua!

Nyt pitää vaan treenata sitä takapään käyttämistä ja alkaa tehdä sivulletuloa niin, ettei kädessä ole namia lainkaan. Tämän tosi hienon perusasentotreenin lisäksi Lennu leikki aivan mahtavasti karvalelullaan eli todella paljon on tapahtunut edistystä tässäkin! Ehkä meistä vielä joskus jotain tuleekin! Olemme paikallisten collieihmisten kanssa suunnittelemassa (ja siis myös toteuttamassa) möllitokon heinäkuun lopulle ja kuulemma sinne tulevat kaikki treeneissä kävijät ainakin jonkun liikkeen suorittamaan. Mikäs siinä, tarvitaanhan sinnekin joku koirakko muita hauskuuttamaan!

Meidän treenikuvamme otti Teija Y.

Merkkiä otimme samalla tavalla kuin maanantaina ja hyvin Lennu muistikin, mistä tässä oli kyse. Tötsän taakse se ei toki vielä hoksaa mennä, mutta kuulemma tämä onkin sellaista hienosäätöä, ettei sitä tarvitse vielä edes tehdä. Otimme liikkeeseen lopuksi vauhtia niin, että treenikaveri juoksi merkkitötsän kanssa karkuun ja minä lähetin Lennun merkille, siitä sitten palkka.

Olipahan oikein hyvän mielen treenit, jotka antoivat jälleen lisäpotkua treenimotivaatiolle. Treenien jälkeen lähdimme vielä Tintti-nahkan ja Benny- ja Raisa-pehkojen sekä omistajiensa kanssa Laulurinteelle päästämään loputkin höyryt pihalle.

Benny ja Lennu juoksemassa auringonlaskuun