torstai 27. maaliskuuta 2014

Kotkaa, hierontaa ja sairastelua



Viime viikonloppuna olimme siis kylässä Lennun siskon luona ja välillä piti sisarukset erottaa portin eri puolille, kun riehumiselle ei meinannut tulla loppua. Lennu löysi äänensä ja raivostutti ihastutti meitä konserteillaan. Se tapasi myös ensimmäistä kertaa elämässään kissoja ja otti ne yllättävän hyvin vastaan. Se oli toki aivan tohkeissaan uusista kavereistaan ja kissojen ruoka-aika oli sille erittäin kova paikka, mutta muuten Lennu käyttäytyi oikein kivasti. Vaikka suunnitelmat menivätkin vähän uusiksi, oli meillä oikein mukavaa ja toivottavasti voidaan ottaa uusiksi!





Tiistaina oli ensimmäisen hierontakerran aika ja se osoittautui... mielenkiintoiseksi. Viilipytyksi todettu pentuni oli jotain aivan muuta tässä uudessa tilanteessa, mutta se nyt on varsin ymmärrettävää. Olimme varsin pienessä tilassa, jossa oli Lennun lisäksi kolme muuta koiraa. Lennu olisi lähinnä halunnut leikkiä muiden kanssa, eikä hieronnasta meinannut tulla oikein mitään. Lisäksi ohjeiden kuunteleminen osoittautui varsin hankalaksi, kun pentua piti olla koko ajan vahtimassa. Jos se ei ollut käskyn alla, se alkoi lähes poikkeuksetta haukkumaan. Eli rauhoittumista pitäisi harjoitella, ja paljon. Harjoittelin hierontajuttuja sen minkä pystyin ja sain kehotukseksi yrittää kotona uudelleen kun Lennu voi paremmin rauhoittua. Ensi kerralle saan varmaankin sitten lainakoiran kurssin pitäjältä, jotta voin harjoitella hieronnan toteuttamista koiralle, joka pysyy aloillaan. 

Eilen illalla kokeilin oppimiani asioitani Lennun kanssa, kun se oli muutenkin väsynyt. Sivelyotteella hieromisen se vielä hyväksyi melko hyvin, sillä se on varsin lähellä tavallista silittämistä. Muiden hierontaotteiden kohdalla Lennu selkeästi halusi tilanteesta pois, enkä kovin kauaa hierontaa sitten jatkanutkaan. Toki tuo vähän turhauttaa, ettei näitä asioita voi haluamallaan tavalla harjoitella, koska mie luultavasti unohdan kaiken oppimani, jos en niitä harjoittelemaan pääse, mutta asialle ei oikein mitään muuta voi tehdä, kuin harjoitella hyvin pienissä erissä joka päivä ja toivoa, että Lennu pikku hiljaa alkaa käsittelyistä nauttia.


Tänä aamuna Lennun hengitys alkoi vähän röhisemään ja se kakoi limaa kurkustaan. Eli Lolan tauti tarttui kuin tarttuikin Löllöön. Jotenkin hyvin tyypillistä, että saman tien kun vihdoin aloitamme ohjattuilla kursseilla, joudumme jäämään sivuun sairastelun vuoksi. Mutta ei auta kuin laittaa pentu lepokuurille (mitähän siitäkin tulee...) ja toivoa, että päästään vähällä.

4 kommenttia:

  1. Heips, kannattaa ilmoittaa myös muille hieronnassa olleille, että teillä on yskä (kennelyskä ilmeisemmin, kerran tarttui noin jouhevasti), jotta osaavat hekin pistää koiransa karanteeniin jos oireita ilmaantuu :)

    Mukava blogi teillä, aikasta suloinen tuo Lennu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, laitan kurssin vetäjälle viestiä asiasta. Onneksi koirat eivät olleet kosketuksissa toisiinsa.

      Kiitoksia! :)

      Poista
  2. Hitto tekin saitte ikävän taudin... Me justiin päästiin eroon :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä! Ja tekin olette ilmeisesti taudin jo selättäneet. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)