Tervakoskella

Vasemmalta: Veli Konsta, Peppi kasvattajan edellisestä pentueesta ja Lennu

Pitkäperjantaina lähdimme Lennun kanssa aamukuuden junalla kohti etelää Lennun kasvattajan, Teijan, luokse hammasjumppaan. Lennun ensimmäinen junamatka meni paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella tai toivoa. Se laittoi maate ennen kuin juna kerkesi edes päästä liikkeelle, mutta junan lähtiessä Lennu vaelteli hieman levottomasti jonkun aikaa. Puolisen tuntia se jaksoi vaelteluaan yrittää, kunnes tyytyi kohtaloonsa ja kävi nukkumaan (puoliksi käytävälle). Eniten vaikeutta tuottivat ihmiset, jotka kulkivat paikkamme ohi, sillä Lennu olisi luonnollisesti halunnut tervehtiä kaikkia. Muita koiria lemmikkivaunussa ei ollut koko matkan aikana. Yli neljän tunnin junamatka sujuikin vallan mainiosti ja pian olimmekin Teijan kyydissä matkalla kohti Tervakoskea.

Lennu oli aivan haltioissaan Teijasta ja lapsista sekä tietenkin koirista, joita se sai tavata. Konsta oli myös etelässä pääsiäislomaa viettämässä, joten treffasimme heitä sekä edellisen pentueen paria kuukautta vanhempaa Peppiä omistajineen. Nämä kolme sekä Teijan Meeri (Lennun ja Konstan sisko) pääsivät treenaamaan ensin hieman näyttelypönöttämistä sekä -ravaamista ja tokoa. Treenimisen jälkeen yllä olevassa kuvassa näkyvälle kolmikolle oli vuorossa riekkumista isoilla nurmikentillä ja ne ottivatkin kaiken ilon irti rälläämisestä. Lennu ja Konsta nahistelivat tyypilliseen tapaansa ja Peppi joutui haukkumaan vierestä, paitsi herrojen innostuessa juoksemaan kunnolla.

Lennun hampaita, jotka eivät edelleenkään ole kuosissaan, jumpattiin Tervakoskella viettämiemme kahden päivän aikana tehokkaasti. Toisen puolen hammas on kuitenkin niin pahasti kuopassaan, ettei se välttämättä sieltä kotikonstein liikahda minnekään.

Seuraavana päivänä lähdimme ennen puolta päivää kohti Hyvinkäätä, jossa järjestettiin epävirallinen pentunäyttely. Sinne oli ilmoitettuna Lennun sisaruksista Meeri, Konsta ja Lola. Kolmikon lisäksi oli ilmoitettu ainoastaan yksi nahka, joten asetelmat päivälle olivat oikein hyvät. Kaikki kolme sisarusta esiintyivätkin todella hienosti, jokainen ansaiten kunniapalkinnon. Neljännen nahkan ollessa poissa, napsahtivat sekä ROP- että VSP-palkinnot Koiruuksille, Meeri ollen rotunsa paras ja Konsta taas vastakkaisen sukupuolen paras.

Kellon ollessa jo muutenkin melko paljon, jäimme odottamaan Teijan ja Lolan omistajan Sannin kanssa ryhmäkehiä. Odotus palkittiin, sillä Meeri esiintyi loppujen lopuksi ryhmänsä parhaaksi kaikkien paimenkoirien joukosta! Aivan upeasti siis meni sisarusten ensimmäinen näyttelypyörähdys! Oli kaikin puolin todella mukavaa nähdä isolla porukalla sisaruksia ja heidän omistajiaan sekä kannustaa ja jännittää oman tiimin jäsentä noinkin hienoon lopputulokseen. Harmillista vain nämä tilaisuudet taitavat jäädä varsin harvinaisiksi herkuiksi minulle, sillä näyttäisi siltä ettei Lennulla virallisiin kehiin mitään asiaa ole.

Kuva: Sanni S.

Lennu oli osan ajasta kehän laidalla kannustusjoukoissa. Hienosti herra osasi jälleen käyttäytyä, vaikkakin muutama murtautumisyritys piti tietenkin tehdä kun siskojen kanssa leikkiminen olisi ollut niiiiin paljon hauskempaa kuin häkissä hengailu.

Paluumatkalla samassa vaunussa matkusti toinenkin koirakko, itse asiassa aivan käytävän toisella puolella. Lennu oli kuitenkin sen verran väsynyt matkastamme, että muutaman minuutin kiinnostuneen tuijottelun jälkeen se kävi uudelleen nukkumaan. Tätä toista koiraa ei olisi Lennu voinut vähempää kiinnostaa ja sekin nukkui koko junamatkan ajan. Parempaa ensikokemusta junamatkailusta emme olisi voineet saadakaan! Olen todella tyytyväinen myös siitä, että Lennu sai kokemuksen myös siitä, ettei junassa matkustaessa mennä kavereiden kanssa leikkimään vaan voidaan ottaa rennosti ja nukkua kanssamatkustajista huolimatta. Reissumme oli kaikin puolin onnistunut ja kiva, kiitoksia kaikesta Teijalle sekä niille Koiruuksien omistajille, joita reissumme aikana treffasimme!