sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Metka tuli taloon!


Osasyy blogin hiljaiseloon paljastuu n-y-t, nyt! Sain syyskuun puolessa välissä Lennun kasvattajalta viestin, että Lennun äidin sisko etsii uutta kotia. Olimme alkusyksystä jutelleet siitä, kuinka mie haaveilen toisesta koirasta ja näin ollen Teija kysyikin minulta, löytyisikö meiltä Metkalle koti. Mietin asiaa yön yli ja seuraavana päivänä vastaus olikin jo selvä: Tottakai halusin Metkan meille, ainakin koeajalle. Olimme Metkan entisen omistajan kanssa heti yhteydessä toisiimme ja sovimme, että hakisin Metkan meille jo viikon päästä.

Eniten täysin vieraiden aikuisten (2-vuotiaan uroksen ja 8-vuotiaan nartun) koirien yhdistämisessä samaan laumaan jännitti se, kuinka rouvakoira suhtautuisi Lennuun. Nuoremman osapuolen suhtautuminen narttuun oli selvä jo ennen kuin koirat edes kohtasivat; tietenkin Lennu tykkäisi uudesta laumanjäsenestä, kenties liikaakin. Kun koirat sitten ensimmäisen kerran kohtasivat, oli reaktio melko lailla sellainen kuin odotinkin, Lennu oli täysin hurmoksessa ja Metkaa vähän epäilytti. Ensimmäinen yhteinen lenkki kuitenkin meni yli odotusten ja tilanne näytti oikein hyvältä.



Ajan kanssa tilanne on vain parantunut. Metka on kotiutunut meille hienosti, se on mukavan rauhallinen tyyppi arjessa, mutta innostuu myös leikkimään (sisällä) Lennun kanssa. Se on aivan ihana kainalokoira, jonka kanssa on kuitenkin ollut kiva myös alkaa luomaan hyvää suhdetta ja kokeilemaan tokon sekä rally-tokon kiemuroita aivojumppana. Metka syttyy tekemisestä toden teolla ja palkaksi kelpaa niin ruoka kuin lelutkin. Se onkin aiemmin toiminut pelastuskoirana hälytysryhmässä asti ja käynyt suorittamassa BH-kokeen sekä yhden 1-tuloksen tokossa. Kivat pohjat siis kaikenlaiseen touhuamiseen sillä on ja tämän lisäksi vieläpä palava into tehdä hommia.

Viikko Metkan kotiutumisen jälkeen rouvakoira päätti aloittaa juoksun. Ajoitus oli kenties pahin mahdollinen, mutta siitäkin selvittiin pelaamalla melkoista koiratetristä kavereiden kanssa. Toisaalta Lennun lähteminen juoksuevakkoon oli myös minulle oiva tilaisuus tutustua uuteen laumanjäseneen vähän eri tavalla. Mitä pidemmälle kuukauden koeaika eteni, sitä varmemmin minusta alkoi tuntumaan, että haluan Metkan meille jäävän.

Lienee sanomattakin selvää, että minä olen nauttinut kahden koiran kanssa elämisestä suunnattomasti. Niiden touhuja on ollut mahtavaa seurata ja Metka on hurmannut minut (sekä kaverit ja treenikaverit ja oikeastaan kaikki kohtaamansa ihmiset) täysin. Siinä on koira, jota on jollain tapaa todella vaikea sanoin kuvata. Vähän niin kuin tuo toinenkin hönö, joka täällä meillä asuu... Sopii siis joukkoon paremmin kuin hyvin!



5 kommenttia:

  1. Ihana uusi tyyppi! Onnea yhteiselle taipaleelle. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kun joku on valmis antamaan kodin aikuiselle kodinetsijälle eikä aina toisen koiran kuumeessaan ole ihan että pakko saada pentupentupentu. Symppiksen näköinen kaveri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta tuntuu tietyllä tapaa, että tähän tilanteeseen (Lennun ollessa niin nuori ja vasta "harrastusuransa" alussa) aikuinen kodinvaihtaja sopii jopa pentua paremmin. Joten tämä oli kyllä aivan win-win-win tilanne! :)

      Poista
  3. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Kyllä kaksi koiraa vain on aina kaksi koiraa ja sen huomaa vasta sitten, kun on kaksi koiraa, että miten ne oikeasti nauttii siitä lajitoverin seurasta ihan arjessakin eikä mitkään yhteiset lenkit tmv. voi korvata sitä kaveria omassa kotona. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)