Hoitolapsi

Meille tuli tiistai-iltana hoitoon ihanista koirista ihanin, Benjamin! Lennu on ollut kaverista vähintään yhtä innoissaan kuin minä, luultavasti enemmänkin. Se haluaisi olla koko ajan leikkimässä Bennyn kanssa, mutta pehkopoika onkin järkevä ja tietää, ettei sisällä leikitä. Se on minun onni, sillä Bennyn rauhallisuus saa myös Lennun rauhoittumaan ja oikeasti sisätiloissa nämä kaksi ovat lähinnä nukkuneet koko Bennyn vierailun ajan. Olemme käyneet myös metsissä rymyämässä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Parilla viime lenkillä olen itse uponnut reisiin asti ylettyvään lumihankeen toistuvasti ja upottava lumi on väsyttänyt pojat varsin tehokkaasti.

Kahden koiran kanssa eläminen on ollut muutenkin kaikkea sitä mistä olen haaveillut! Hihnalenkit sujuvat, metsälenkit ovat parhautta ja kahden koiran kanssa naksuttelukin on ollut mukavaa! Benny on opetellut tasapainotyynyilyä ja Lennu vuoron odottamista. Hienosti pojat malttaa odottaa hiljaa vieressä istuen kun toinen tekee hommia tyynyllä. Välipalkat ovat tosin saattaneet auttaa asiaa. Päivät Bennyn kanssa ovat olleet kommelluksentäyteisiä, pipoja on pöllitty ja onnellisia raapimisjälkiä jätetty. Huomenissa peikkolapsonen palaa takaisin kotiinsa ja meijän pitää taas sopeutua kahdenkeskeiseen elämäämme Lennun kanssa. Aika kovasti ajatus toisesta koirasta kutkuttaa, vaan onneksi on Lölö, joka palauttaa miut joka ikinen kerta vankasti takaisin maan pinnalle!