Käytiin tänään vähän doboilemassa irtotunilla Lauran sekä Nooran kanssa eräällä yksityisellä koirakoululla. Rankan työpäivän jälkeen ei olisi edes pitänyt odottaa, että kaikki menee putkeen... Ennen lähtöä katsoin kotona karttapalvelusta ajo-ohjeet ja laskeskelin tarkkaan, moneltako minun pitää lähteä, jotta kerkeän ajaa (ja etsiä tieni) paikan päälle sekä lämpätä koiran. Ja lähdin siis "hyvissä ajoin". No, sattuipa kuitenkin niin somasti, että ajoin oikean risteyksen ohi (sillä olen varma, että karttapalvelu oli aiemmin antanut miulle ihan väärät ohjeet) ja pysähdyin sitten bussipysäkille konsultoimaan puhelinta, jossa akkua jäljellä 10 %, uusien ajo-ohjeiden toivossa. Tässä vaiheessa päätin soittaa kuitenkin Lauralle, että ollaan luultavasti myöhässä. Vaan missä on Laura? Bussipysäkillä takanani! Ei kun matkaan perä jälkeen ja saavuimme viimein onnellisesti perille.
Itse dobo oli aivan yhtä hauskaa kuin viime kerrallakin! Onhan se toki suht rankkaakin, kun ei ole jaksanut raahautua salille ties miten pitkään aikaan, mutta koiran kanssa kuntoileminen tuntuu oikeastaan hirmuisen kivalta. Lennu oli tottakai juonessa mukana ja keskittyi hommiin todella hienosti. Tällä kertaa päästiin tutustumaan myös puolipalloihin, joiden kanssa olisi kiva työskennellä enemmänkin. Tasapainotyyny taas oli Lennulle aika piece of kakku, sillä sellainen tuli hommattua kotiin vähän aikaa sitten. Nyt pitäisi ehkä käydä ostamassa vielä toinen, jotta voitaisiin harjoitella kaikkien jalkojen pitämistä kahden tasapainotyynyn päällä. Tänään se ei vielä aivan onnistunut, sillä Lennun putkiaivot estivät taka- ja etujalkojen koordinoimisen erikseen.
Nyt jos viimeistään saisi hankittua sen oman dobo-pallon! Saisi doboilutahdin ehkä vähän tiheämmäksi kuin kerran kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Eikä tarvitsisi potea niin huonoa omatuntoa siitä, ettei sinne salille vain yksinkertaisesti jaksa raahautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)