Vuoden loppupuoleen liittyy (seurassamme) varsin olennaisesti ryhmäpaikkojen haku seuraavalle kaudelle, niin tokon kuin agilitynkin puolella. Paljon meidän tilannettamme pohdin ja loppujen lopuksi päädyin melko hämmentävään ratkaisuun; en hakenut ryhmäpaikkaa kumpaankaan lajiin. Tokopuolella tapahtuu vuodenvaihteessa isoja muutoksia ryhmätoiminnassa, eikä minua näiden muutosten takia hirveästi innosta seurassamme tokoa treenata. Sen sijaan hain paikkaa rallytokoryhmään ja sinne pääsinkin! Seuraavan puolen vuoden aikana olisi tarkoitus kisata Lennulle RTK2-koulutustunnus ja saada Metkallekin pohjia alokasluokkaan, joten rally-tokossa tarvitaan treeniä.
Agility taas... Se on meille hirveän ristiriitainen laji. Minulla itselläni on aina ollut todella hauskaa agilityn parissa, mutta tiedostan sen, ettei se oikein ole "minun laji". Se ei ole koskaan vaikuttanut oikein Lennunkaan lajilta, sillä syttyminen agilityyn on tapahtunut toooooodella hitaasti. Tällä hetkellä agility sujuu ihan kivasti ja se on edelleen hurjan kivaa. Mutta. Jos todella siinä haluaisimme edistyä, pitäisi siihen panostaa enemmän. Treenimäärän pitäisi olla paljon nykyistä suurempi; jos edes joskus kävisi vapaavuoroilla treenaamassa itsekseen... Mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen. Jostakin on pakko karsia. Niinpä päätin, että agility jää tauolle, ainakin toistaiseksi. Sen pariin voimme palata jossain vaiheessa mikäli aikataulut sen sallivat.
Koska olen kauhean sentimentaalinen olento, tuntuu agilityn ja varsinkin kivan treeniryhmän jättäminen hirvittävän haikealta. Päässä pyörii hirmuisesti tuumailuja siitä, teinköhän nyt oikean päätöksen ja olisiko kuitenkin pitänyt panostaa enemmän agilityyn ja jättää jotain muuta vähemmälle. Myöskin collietokovuoron poistuminen viikottaisesta ohjelmistosta aiheuttaa haikeutta, vaikka jossain muodossa tokoilu tutussa porukassa varmasti jatkuukin. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Mutta ensin nautitaan tämän nykyisen lopusta, joulua jo kovasti odotellen!
Mua itseäni myös harmittaa kovin, että nimenomaan agility oli laji, josta päätin itse karsia. Tuolloin tosin vaikutti vielä kovasti se, että collietokon luultiin jatkuvan entisellään. Jos vain olisin tiennyt...
VastaaPoistaMutta toisaalta, sulla on edelleen vielä nuori koira (: Mikään ei estä teitä palaamasta agilityn pariin vielä joskus myöhemmin. Jos vaikka jossain vaiheessa kaikki muut lajit alkaa maistua ihan puulta, niin sitten voikin olla oikea aika jatkaa agilitya. Kuten tiedät, mun on itse vaikeaa keskittyä tavoitteellisesti moneen lajiin yhtä aikaa. Siksipä näitä karsintoja on tehtävä - ja ihan jo niistä konkreettisista syistä, jotka on aika ja raha. Kaikkea ei vain pysty. Plus että itse mieluummin teen yhtä tai korkeintaan kahta juttua hyvin, kuin tuhatta vähän puolivillaisesti (;
Se, mitä milloinkin tekee, voi kuitenkin aivan hyvin vaihdella!