Lähdimme tänään puolilta päivin Lennun kanssa bussilla Noljakan maastoihin ulkoilemaan lämpimän sään (-12 astetta tai jotain) houkuttelemana. Seikkailimme jäällä, metsässä sekä pitkän matkaa pitkospuilla. Reissu venähti (puoliksi) vahingossa yli kaksi tuntiseksi (bussimatkat mukaan luettuna), sillä kartturi ei ollut yhdessä vaiheessa täysin tilanteen tasalla ja kääntyi yhdessä risteyksessä väärälle polulle. Oli kuitenkin aivan mahtavaa taivaltaa Lennun kanssa ja tämän retkeilyn jälkeen on kotona löhöillyt tyytyväisen oloinen, rauhallinen pentu.
Kohdallemme osui seikkaillessamme sekä helikopteri, joka lensi aivan meidän ylitsemme, että pienlentokone, joka lensi hieman kauempana, eikä Lennu kummeksunut erityisemmin kumpaakaan. Lisäksi testissä oli Lennun luoksetulon vahvuus, kun yhdessä vaiheessa metsässä kulkikin yllättäen mies kahden irtiolleen setterin kanssa. Lennu oli jäänyt jälkeen jotain haistelemaan ja minä jatkoin matkaa, enkä huomannut kulkijoita aluksi lainkaan. Jossain vaiheessa kurkkasin taakse ja huomasin, että Lennu vain tuijotti metsään. Katsoinpa sitten itsekin, että mitä siellä oli ja irlanninsetterihän se siellä törötti! Kutsuin Lennun luokse ja se pinkoikin hurjaa vauhtia luokse, ai että sai olla taas ylpeä Löllöstä!
Huomenna treffataan pitkästä aikaa jonkinmoisella collieporukalla, toivottavasti sää suosii edes jollain tapaa niin saan taas otettua kuvia!
Aika lailla kevyeksi on tuo toinen korva ryhtynyt. Kotona se ei tosin noin kevyt ole, joten saattaahan se olla vain pakkasen aiheuttamaa. (Sormet ristissä...)
Lolakin on alkanut taas keventää korvia... Ulkona toinen on lähes pysty, mutta toisaalta silloin kun tuo nukkuu/on tosi väsynyt, niin taite on melkein puolessa välissä korvaa. Ota noista nyt sit selvää... :D
VastaaPoistaTäällä on sama juttu, nytkin kun heräsi niin molemmat korvat oli puolesta välin taittunut. :D
Poista