Hieno hakuputki jatkuu

Like mother, like son.

Taotaan nyt sitten kerta rauta on kuumaa! Tänään siis hakuiltiin taas ja treeni meni kyllä niin putkeen, että huh. Takana on rankka sukulointiviikonloppu ja ajattelin ottaa Lennulle vain suhteellisen kevyen treenin. Näin tehtiinkin, Lennulle otettiin neljä löytöä ja se ylitti kaikki odotukseni. Muiden treenejä varten radalla oli umpipiiloja ja niitä hyödynnettiin myös Lennulle.

Tarkoituksena oli ottaa ensimmäinen maalimies pimeänä niin, että hän on etukulmassa umpparin vieressä pressun alla piilossa. Toinen maalimies oli tarkoitus ottaa niin, että Lennu näkee hänen etenevän 30 metristä toisessa etukulmassa olevaan umppariin. Ilmeisesti Lennu kuitenkin sai hajun tai näki toisen maalimiehen metsässä ennen radalle saapumistamme ja sen katse harhaili ensimmäisessä lähetyksessä koko ajan toiselle puolelle keskilinjaa. Vaihdoimme siis taktiikkaa niin, että otimme toisen puolen ensin. Maalimies oli umpparissa niin, että se oli kuitenkin avoinna. Lennu lähti hienosti, mutta pyöri hetken ajan piilon ympärillä. Se oli kuitenkin palannut umpparin suulle ja ilmaisi maalimiehen hienosti.

Toinen löytö oli hyvä ja Lennu ilmaisi maalimiestä niin pitkään, että kerkesin melkein heidän luokseen! Kolmas lähetys tehtiin pimeänä ja Lennun tekemä pisto oli, treenikavereita lainatakseni, kuin oppikirjasta. Ensin se eteni hyvän matkaa suoraan ja työskenteli sitten eteenpäin (eli teki "laatikon") ja löysi maalimiehen. Ainoa pieni kauneusvirhe Lennun työskentelyssä tällä kolmannella löydöllä oli se, että ennen ilmaisun aloittamista se kävi antamassa maalimiehelle pusun. Tämän jälkeen haukkui hienosti.

Neljäs maalimies seisoi noin 30 metrissä ja lähti sieltä juoksemaan syvemmälle puolipakenevana. Lähetin Lennun vasta kun maalimies oli noin 50 metrissä ja sehän lähti kuin tykin suusta. Nyt ei ilmaisussa ollut mitään ongelmia, maalimieskin selvisi pusuitta.

Lennu sai jälleen kovasti kehuja osakseen, on se vaan niin hieno! Ehkä mekin päästään joku kaunis päivä tarjoilemaan treenikavereille koularikakkua, sellaista pääsin nimittäin itse tänään syömään sillä viime viikolla treenikaveri kävi koiransa kanssa hakemassa kokeesta ykköstuloksella HK1-koularin. Hyvää kakkua olikin, toivottavasti sitä meidän vastaavaa ei tarvitse ihan hamaan tulevaisuuteen asti odottaa, on tässä sen asteinen hakukärpänen päässyt puremaan!