Hakuleiri - Päivä 2

Leirin toiseen päivään kuului sadetta, räntäsädettä ja hieman auringonpaistettakin. Niin, ja tietenkin treenaamista. Tänään Lennulle otettiin viisi löytöä ja jokainen niistä pimeänä. Lennu ei tänäänkään empinyt lähetyksissä lainkaan, mutta muista asioista löytyikin sitten haastetta kerrakseen!

Ensimmäinen maalimies oli etukulmassa, avoinna olevassa umpipiilossa. Lennu teki hyvän piston ja ilmaisun. Kun lähdin kävelemään Lennun kanssa takaisin keskilinjalle, se bongasi vähän matkan päässä radalla olevan umpipiilon ja katseli sitä pitkään siinä kävellessämme. Mietin jo mielessäni, mitähän seuraavasta pistosta oikein tulisi kun Lennu luultavasti muistelisi tuota piiloa. Ja niinhän siinä sitten kävikin, lähettäessäni Lennun toiselle puolelle etukulmaan, se lähti aivan suoraan keskilinjaa pitkin eteenpäin. Kutsuin Lennun takaisin ja kävelytin sitä vähän matkaa kohti maalimiestä. Uusi lähetys ja nyt pisto oli suora kuin mikä.

Kolmannella maalimiehellä kouluttaja olikin tehnyt Lennulle jäynän. Maalimies oli noin 30 metrissä, hieman oikealla (etukulman puolella) siitä umpipiilosta, jonka Lennu oli bongannut. Lähetin Lennun ja sinnehän se umpparille upposi. Ja ei pelkästään käynyt tarkastamassa sitä, vaan alkoi ilmaisemaan! Kouluttaja totesi, että käy näyttämässä sille, ettei siellä ketään ole. Lennun ilmaisu oli todella epävarman kuuloista ja kun lähdin kävelemään kohti piiloa, lähti Lennu juoksemaan sieltä pois (kohti etukulmaa). Kutsuin sen takaisin ja totesimme yhdessä piilon olevan tyhjä. Siitä takaisin keskilinjalle ja lähetys uudestaan. Tällä kertaa maalimies löytyi, eikä piilolle harhauduttu, vaikka hetken se näytti imaisevan Lennun jälleen puoleensa.

Seuraava maalimies oli noin 30 metrissä puunrungon suojissa. Lähetin Lennu ja se ajautui todella paljon vasemmalle eli kohti toista etukulmaa (jossa oli myöskin piilo). Kutsuin takaisin ja hienosti Lennu kirmasi takaisin keskilinjalle. Etenimme hieman kohti maalimiestä ja lähetin uudelleen. Jälleen Lennu lähti väärään suuntaan ja jouduin kutsumaan sen takaisin. Ei kun etenemään vielä lähemmäs ja siitä lähetys. Nyt löytyi maalimies suoralla pistolla.

Viimeinen maalimies oli jälleen pienimuotoinen källi Lennulle. Sama piilo oli edelleen hyvin näkösällä, mutta maalimies oli sijoitettu parikymmentä metriä lähemmäksi keskilinjaa piilon vasemmalle puolelle. Keskilinjalla Lennun nenä oli aivan pystyssä sen ottaessa hajun maalimiehestä, lähetin sen ja se eteni aivan suoraan maalimiehelle. Tällä molarilla olikin onneksi paras palkka mukanaan, nimittäin tämä viimeinen pisto oli hieno. Nenä oli selvästi auki, vihdoin ja viimein.

Olen iloinen, että tämän päivän treeneissä tuli ilmi ongelmakohtiakin, sillä eilinen ei niitä kovinkaan havainnollistanut. Saimme ohjeeksi pitää tällä hetkellä umpipiilot kokonaan poissa Lennun treeneistä. Maalimiehet eivät saa myöskään piiloutua minkään puunrunkojen, kantojen tms taakse, sillä Lennu käyttää niin herkästi silmiään etsinnässä. Lisäksi meidän käskettiin treenata porukan ensimmäisenä, sillä Lennu käyttää kuulemma todella hyvin nenäänsä ja tällä hetkellä maalimiesten painaumat edellisten koirakoiden jäljiltä voivat sotkea sen työskentelyä. Lennu sai kehuja hyvästä nenänkäytöstään sekä siitä, että sillä riittää hyvin toimintakykyä eikä ota itseensä uudelleen lähetyksistä. Leiri oli kaikin puolin todella mukava ja antoisa, enkä malttaisi odottaa että pääsemme treenaamaan, treenaamaan ja treenaamaan. Nämä kaksi päivää saivat minut myös haaveilemaan mahdollisesta pk-kokeiden korkkaamisesta. Sitten joskus...

Kaksipäiväiset hakukarkelot saivat myös kiitolliseksi mahtavasta koirasta, mainiosta treeniporukasta ja mukavasta lajista. Ja meillä on koko tuleva kausi edessämme, mitähän kaikkea tulemmekaan tekemään kesän aikana!