Jännät hakutreenit

Tämän illan hakutreenit olivat jotenkin erikoiset ja hieman ristiriitaiset. Ajoitukseltaan ne olivat kuitenkin loistavat, sillä lähtiessäni ajamaan maastoon ukkosti, mutta tapaamispaikallamme jo paistoikin aurinko. Treenien loppua kohti alkoi ukkonen jälleen ilmoitella itsestään ja juuri kun olimme pakkaamassa viimeisiä tavaroita autoihin alkoi sataa ja paljon. Kotimatkalla ympärillä salamoi niin, että taivas oli valkeana; Lennu nukkui koko matkan häkissään takakontissa.

Lennulle otettiin tänään kuusi maalimiehen löytöä. Teimme ensimmäistä kertaa niin, että Lennulle näytettiin ensin toiselta puolelta haamu ja sitten heti perään toiselta, minkä jälkeen kävin pyöräyttämässä Lennun hetkeksi aikaa pois paikalta. Ensimmäinen pisto jäi kuitenkin vajaaksi ja kutsuin Lennun takaisin. Toinenkin pisto meni (muistaakseni) mönkään ja kutsuttuani Lennun uudestaan keskilinjalle menin itse sen kanssa pari metriä metsään ja lähetin siitä. Nyt löytyi jo maalimieskin!

Toiselle maalimiehelle Lennu lähti hyvin, mutta eteni maalimieheen nähden liiaksi eteen, missä vaiheessa huusin sitä takaisin. Lennu kuitenkin sai hajun ja lähti takaisin päin maalimiehelle ja löysikin tämän. Seuraavaksi teimme niin, että kuljimme Lennun kanssa keskilinjalla suurin piirtein samaa tahtia kuin maalimiehet metsässä ja tarkoituksella halusimme Lennun näkevän, että metsässä liikkuu ukkoja, jotta sillä ei aivan usko loppuisi hommaan. Kolmas pisto oli suora ja hieno. Neljännellä lähetin Lennun 'pimeänä' eli ilman sen kummempia apuja maalimieheltä. Lennu eteni jonkun matkaa (ehkä 30 metriä?), pysähtyi ja jäi metsään tuijottamaan minua. Tällaista ei ole varmaan koskaan ennen tapahtunut. Aina ennen se on joko työskennellyt herkeämättä itsekseen tai sitten juossut jossain vaiheessa miun luokse jos maalimiestä ei ole löytynyt. Odotettiin keskilinjalla lähtisikö Lennu ratkaisemaan tilannetta itse, mutta loppujen lopuksi se palasi miun luokse. 'Ajettiin' sitä taas pari metriä maalimiestä kohti, josta lähetin sen uudestaan. Tällä kertaa teki todella hienon piston!

Viidennellä käytettiin ääniapua ja Lennu tekikin hienon piston myös tällä kertaa! Viimeisellä lähetin Lennun pimeänä, mutta maalimies oli kauempana puun takana piilossa ja lähti sitten rallattelemaan syvemmälle Lennua kutsuen. Ensimmäisellä lähetyksellä Lennu vaan oli ihan ulapalla, se lähti ravilla suoraan vasemmalle päin keskilinjan suuntaisesti ja kutsuin sen saman tien takaisin. Lähetin Lennun uudestaan ja nyt se pinkaisikin totuttuun tyyliin innokkaasti metsään. Maalimiehen ilmestyessä puun takaa Lennu käänsi vaihteen antiloopille ja hyppi muutaman metrin eteenpäin tasajalkaa ennen kuin vaihtoi laukalle ja eteni maalimiehen rallattelemana 50 metriin. Todella hyvä, että viimeiselle tuli kuitenkin oikein motivaationnostatushipatus, että Lennulle jäi hyvä mieli treeneistä, jotka jäivät itseäni vähän mietityttämään.

Mielestäni tämän päivän treenissä nostettiin selkeästi vaikeustasoa jo tuolla alun harjoituksella, että Lennu ei saanutkaan saman tien ampaista maalimiesten perään haamun nähtyään. Toisaalta on varmasti tärkeää, että treeneissä edetään (pikkuhiljaa toki), eikä aina vaan tehdä helppoja juttuja ja jäädä näin junnaamaan paikalleen. Toisaalta pitäisi muistaa, että tärkeintä tässä vaiheessa on se, että koiralla on kivaa ja että sen motivaatiota ylläpidetään. Jotenkin pitäisi siis löytää kultainen keskitie niin, että harjoituksia vaikeutetaan sopivassa suhteessa motivaation kannalta. Mutta eikös se treenien vaikeuttaminenkin toisaalta pidä toiminnan koiralle mielekkäänä ja motivoivana? Tässä(kin) lajissa on niin paljon asioita, mitä en ymmärrä, ja paljon juttuja, jotka alkavat vasta pikkuhiljaa valkeamaan minulle nyt. Onneksi treenikaverit ovat kokeneita ja tietävät mitä tekevät!

Lennu on yhdistänyt hienosti haukkumisen myös metsään maalimiehelle ja palkka tuleekin nykyään vasta haukusta (jota ei tosin tarvitse erityisemmin odotella). Omaan työskentelyyn ainakin se huomio, että pitäisi opetella katsomaan koiralle parempia lähetyskohtia!