Kuvat ovat jälleen Lauran käsialaa.
Tänään käytiin pitkästä aikaa kentällä treenaamassa hakuporukan (puolikkaan) kanssa. Ajattelin pitää treenit kevyinä ja treenattiin vain vähäsen perusasentoa ja eteentuloa. Treenikaverin ehdotuksesta otimme myös kaksi eteenmenoa. Treenitauko oli selvästi tehnyt todella hyvää Lennun tokomotivaatiolle; se oli aivan liekeissä eikä meinannut millään pysyä nahoissaan ja se näkyi kyllä esimerkiksi perusasennossa. Mutta vaikka kaikki ei ihan teknisesti putkeen välttämättä mennytkään olen silti hurjan iloinen ja tyytyväinen, sillä vihdoin, vihdoin, meidän treenaamisessa alkaa olla semmoista tekemisen iloa ja meininkiä, jota olen monien muiden koirakoiden työskentelyssä ihaillut. Emme me toki ihan sellaisella tasolla vielä ole, mutta monta harppausta eteenpäin ollaan ainakin menty!
Perusasento menee vaihtelevasti. Välillä paikka on aivan täydellinen, välillä Lennu tulee istumaan miun varpaille. Se on kuitenkin alkanut myös aktiivisesti tarjoamaan itse paikan korjaamista ja viimeistään yhdellä tai kahdella eteenpäin askelella paikka korjaantuu. Tänään Lennulla taisi olla kyllä muurahaisia takapuolen alla, koska tämä meni aivan ihme kieputteluksi. Melkeinpä koko ajan Lennu istui aivan liian eteen eikä malttanut millään jäädä miun viereeni. Tein perusasentotreeniä myös niin, että käännyin 45 astetta oikealle ja pyysin Lennun sivulle. Nämä menivät melkoisen hyvin, välillä jopa ihan nappiin. Lisäksi tein sivuaskeleita oikealle ja näitä Lennu teki paremmin kuin koskaan! Lopetettiin hyvään suoritukseen ja leikittiin autolle ihanalla (suht uudella) kaninkarvapatukalla, josta Lennu jopa syttyy!
Eteentuloa tein ihan vain viisi, kuusi kertaa putkeen ja that's it. Eli lyhyeltä matkalta pyysin Lennun tulemaan eteen ja siihenhän se tuli. Hassusti vain piti aina työntää tuo pitkä nokka ensin treeniliviin alle ennen kuin vastaanotettiin palkka. Treenikaveri totesi vain, että tuleepahan ainakin lähelle.
Eteenmenoa tehtiin siis treenikaverin ehdotuksesta niin, että hän vei kaninkarvapatukan ämpärin päälle kentän laidalle ja samalla vähän hetsasi Lennua. Matkaa tuli varmaan joku 50 metriä! Lennu oli aivan täpinöissään ja haukkui tietysti innosta, koska poispäin juoksevat ihmiset (lelujen kanssa) ovat hakutreeneistä tuttuja ja iiihania. Treenikaverin vinkkinä oli myös, että voisin jo nyt tehdä Lennulle muutaman sipaisun kylkeen ennen eteen lähetystä, jotta tämä ele voi tulevaisuudessa kokeessa toimia nostattavana merkkinä koiralle tulevasta kivasta liikkeestä. Tämän tehtyäni lähetin Lennun eteen ja sehän meni aivan hirmuisella ryminällä koko pitkän matkan lelulle ja sitten leikittiin hurjana. Lennu leikkikin nyt varsin hienosti! Otettiin vielä toinen samanmoinen, vaikkakin ehkä olisi pitänyt jättää tuohon yhteen kertaan tämä homma, sillä toisella ei enää aivan samanlaista täpinää syttynyt, tosin ihan hienosti Lennu lelulle eteni.
Viimeiseksi vielä pahoittelut, että blogitekstit ovat alkaneet mennä hirmuisiksi hehkutuksiksi, mutta kyllä tämä nyt aikamoiselta voitolta tuntuu kun pitkän aikaa ollaan hinkattu vähän semmoisella sinne päin -asenteella. Nyt alkaa olla kyllä treenifiilis kohdillaan, kaikki varpaat ja sormet ja hiukset ja käsikarvat vaan ristiin, että samalla meiningillä voidaan jatkaa piiiiitkään. Tällä fiiliksellä nimittäin kuittautuu aika monet hiusten repimis -tunnetta aiheuttaneet päähänpistot, joita olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana päässyt kokemaan. Ihana, hieno Lennu Löllykkäinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)