Sateisten syyssäiden helliessä meitä päivästä toiseen, saatte nautiskella kerta toisensa jälkeen vanhoista lenkkikuvista by Ilona. :)
Eilen olikin vähän erilaiset hakutreenit! Ihmisiä treeneissä oli kahdeksan ja treenattavia koiria seitsemän. Minulle (ja toki myös Lennulle) entuudestaan tuttuja oli näistä henkilöistä (ja koirista) vain kolme. Uudet maalimiehet toivat mukanaan uusia umpipiiloja, jotka aiheuttivat hiukkasen ihmetystä koirassa jos toisessakin. Iso treeniporukka vaati myös tiukkaa järjestystä siitä, että seuraava koira käytiin hakemassa omaa vuoroansa odottamaan jo edellisen aikana. Tämä aiheutti ainakin meille normaalia pidemmän odottelun "työvaatteissa" metsän puolella, mikä ehkä saattoi hieman sekoittaa pakkaa.
Lennulle otettiin kuusi löytöä ja uutena mukaan otettiin palloilla palkkaus viimeisellä maalimiehellä. Ensimmäinen ja toinen otettiin mielikuvina. Eli maalimiehet jälleen lähtivät Lennun nähden metsään ja sitten koira kauemmaksi maalimiesten kiiruhtaessa etukulmiin. Näissä molemmissa oli kompastuskivenä siniset, muoviset tynnyrit, joita käytettiin muilla umpipiiloina. Lennulla on ennenkin ollut radalla tyhjiä umppareita, eikä se ennen ole niihin reagoinut mitenkään. Nyt se haukkui ensimmäiselle maalimiehelle mennessään tynnyriä muutaman kerran ennen kuin korjasi itse maalimiehelle.
Toinen pisto tehtiin ylämäkeen, eikä koiraa näkynyt kun se painui syvälle pistolle. Lennu aloitti tasaisen varman ilmaisun ja minä kiiruhdin koiran luo. Mutta siellähän se sitten paukuttikin, selvästi avonaisen ja tyhjän tynnyrin vieressä, maalimiehen maatessa ehkä viiden metrin päässä piilosta. Olin aivan puulla päähän lyöty ja seisoin vain siinä koiraa katsomassa, kun ei minulla ollut aavistustakaan mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Näin jälkikäteen ajateltuna varmaankin mennä koiran luokse ja näyttää, ettei piilossa ketään ollut ja lähettää uudelleen. Maalimies teki kuitenkin oman ratkaisunsa ennen minua (ja hyvä niin), yskäisi hieman ja sai koiran tajuamaan mokansa näin. Lennu siirtyi maalimiehelle ja ilmaisi tämän. Keskustelimme hetken molarin kanssa ja hän, kisaava ja kokenut vaikka onkin, ei ollut koskaan ollut tilanteessa, jossa haukkuva koira tekee valeilmaisun eikä näin ollen tiennyt, kuinka olisi pitänyt menetellä. No, tulevaisuus vain näyttää vaikuttaako tämä tapaus jotenkin johonkin ja millä tavalla.
Kolmas ja neljäs olivat haamuja ja Lennu toimi hienosti, ilmaisu oli nätti. Viides otettiin ääniavulla ja Lennu singahti maalimiehelle hienosti. Ilmaisu oli jälleen hyvä. Viimeisenä oli tuttu maalimies, joka oli piilossa pressun alla noin 30 metrissä. Lähetin Lennun pistolle pimeänä ja koiran pinkaistua matkaan maalimies lähti pressun alta rallattelemaan kohti sivulinjaa. Siellä myös ilmaisu ja palkkaus. Viimeisellä kokeiltiin tosiaan ensimmäistä kertaa ruokapalkan lisäksi palloilla palkkausta kahden lelun periaatteella. Lennu leikki hienosti! Pallot ovat siis tulleet jäädäkseen, tosin ruokapalkkausta jatkamme edelleen myös, se kun on Lölön ykkösmotivaattori tässä elämässä. Maalimiehet yrittivät keskilinjalla leikittää työvaatteista vapautettua Lennua, mutta herra olikin sitä mieltä, että tässä tilanteessa saa yleensä ruokaa ja vähät välitti enää palloista.
Treenit olivat jotenkin ailahtelevaiset ja ajatuksia herättävät. Tuo valeilmaisu oli ainoa asia, mikä näissä treeneissä mätti ja treenikaverit tuntuivat ohittavan sen täysin olan kohautuksin, joten ehkä minunkaan ei pitäisi sen kummemmin huolestua. Ilmeisesti tämän voi laittaa aika lailla nuoren ja kokemattoman koiran piikkiin, siltä vain puuttuu rutiini. Lisäksi tynnyrit aiheuttivat muillakin koirilla hieman hankaluuksia, yksi koira meinasi kaataa miut ja piilon kumoon ennen ilmaisua ja eräs rullakoira ei ensimmäisellä lähetyksellä ilmaissut minua kunnolla tästä piilosta. Talvella pitää vain tehdä paljon mökkikylä-harjoituksia eli piiloja, piiloja ja piiloja. Lisäksi raunioilla pitää käydä tekemässä treeniä.
Lennun ilmaisuun olen muuten kyllä tyytyväinen! Se pysyy maalimiehen luona varmasti (se ei ole koskaan tullut minua vastaan maalimieheltä) ja haukkuu yleisesti ottaen hyvää sarjaa. Näissä treeneissä lisättiin vaadittujen haukkujen määrää (vaihdellen) noin kahteenkymmeneen, sillä Lennulla tuntuu haukku vain paranevan, mitä enemmän siltä niitä pyytää. Se ei ikään kuin saa käynnistettyä sitä haukkua kunnolla, jos se palkataan vähemmästä määrästä. Mutta mielenkiintoiset treenit kaiken kaikkiaan, innolla odotan taas seuraavia, mitähän niissä keksitään! Toisaalta harmittaa talven tulo siinä mielessä, ettei maastoja pääse enää treenaamaan. Toisaalta taas on hauskaa päästä hiomaan tuota ilmaisua ja näkemään se talvikaudenkin puoli tästä lajista.
Lennulle otettiin kuusi löytöä ja uutena mukaan otettiin palloilla palkkaus viimeisellä maalimiehellä. Ensimmäinen ja toinen otettiin mielikuvina. Eli maalimiehet jälleen lähtivät Lennun nähden metsään ja sitten koira kauemmaksi maalimiesten kiiruhtaessa etukulmiin. Näissä molemmissa oli kompastuskivenä siniset, muoviset tynnyrit, joita käytettiin muilla umpipiiloina. Lennulla on ennenkin ollut radalla tyhjiä umppareita, eikä se ennen ole niihin reagoinut mitenkään. Nyt se haukkui ensimmäiselle maalimiehelle mennessään tynnyriä muutaman kerran ennen kuin korjasi itse maalimiehelle.
Toinen pisto tehtiin ylämäkeen, eikä koiraa näkynyt kun se painui syvälle pistolle. Lennu aloitti tasaisen varman ilmaisun ja minä kiiruhdin koiran luo. Mutta siellähän se sitten paukuttikin, selvästi avonaisen ja tyhjän tynnyrin vieressä, maalimiehen maatessa ehkä viiden metrin päässä piilosta. Olin aivan puulla päähän lyöty ja seisoin vain siinä koiraa katsomassa, kun ei minulla ollut aavistustakaan mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Näin jälkikäteen ajateltuna varmaankin mennä koiran luokse ja näyttää, ettei piilossa ketään ollut ja lähettää uudelleen. Maalimies teki kuitenkin oman ratkaisunsa ennen minua (ja hyvä niin), yskäisi hieman ja sai koiran tajuamaan mokansa näin. Lennu siirtyi maalimiehelle ja ilmaisi tämän. Keskustelimme hetken molarin kanssa ja hän, kisaava ja kokenut vaikka onkin, ei ollut koskaan ollut tilanteessa, jossa haukkuva koira tekee valeilmaisun eikä näin ollen tiennyt, kuinka olisi pitänyt menetellä. No, tulevaisuus vain näyttää vaikuttaako tämä tapaus jotenkin johonkin ja millä tavalla.
Kolmas ja neljäs olivat haamuja ja Lennu toimi hienosti, ilmaisu oli nätti. Viides otettiin ääniavulla ja Lennu singahti maalimiehelle hienosti. Ilmaisu oli jälleen hyvä. Viimeisenä oli tuttu maalimies, joka oli piilossa pressun alla noin 30 metrissä. Lähetin Lennun pistolle pimeänä ja koiran pinkaistua matkaan maalimies lähti pressun alta rallattelemaan kohti sivulinjaa. Siellä myös ilmaisu ja palkkaus. Viimeisellä kokeiltiin tosiaan ensimmäistä kertaa ruokapalkan lisäksi palloilla palkkausta kahden lelun periaatteella. Lennu leikki hienosti! Pallot ovat siis tulleet jäädäkseen, tosin ruokapalkkausta jatkamme edelleen myös, se kun on Lölön ykkösmotivaattori tässä elämässä. Maalimiehet yrittivät keskilinjalla leikittää työvaatteista vapautettua Lennua, mutta herra olikin sitä mieltä, että tässä tilanteessa saa yleensä ruokaa ja vähät välitti enää palloista.
Treenit olivat jotenkin ailahtelevaiset ja ajatuksia herättävät. Tuo valeilmaisu oli ainoa asia, mikä näissä treeneissä mätti ja treenikaverit tuntuivat ohittavan sen täysin olan kohautuksin, joten ehkä minunkaan ei pitäisi sen kummemmin huolestua. Ilmeisesti tämän voi laittaa aika lailla nuoren ja kokemattoman koiran piikkiin, siltä vain puuttuu rutiini. Lisäksi tynnyrit aiheuttivat muillakin koirilla hieman hankaluuksia, yksi koira meinasi kaataa miut ja piilon kumoon ennen ilmaisua ja eräs rullakoira ei ensimmäisellä lähetyksellä ilmaissut minua kunnolla tästä piilosta. Talvella pitää vain tehdä paljon mökkikylä-harjoituksia eli piiloja, piiloja ja piiloja. Lisäksi raunioilla pitää käydä tekemässä treeniä.
Lennun ilmaisuun olen muuten kyllä tyytyväinen! Se pysyy maalimiehen luona varmasti (se ei ole koskaan tullut minua vastaan maalimieheltä) ja haukkuu yleisesti ottaen hyvää sarjaa. Näissä treeneissä lisättiin vaadittujen haukkujen määrää (vaihdellen) noin kahteenkymmeneen, sillä Lennulla tuntuu haukku vain paranevan, mitä enemmän siltä niitä pyytää. Se ei ikään kuin saa käynnistettyä sitä haukkua kunnolla, jos se palkataan vähemmästä määrästä. Mutta mielenkiintoiset treenit kaiken kaikkiaan, innolla odotan taas seuraavia, mitähän niissä keksitään! Toisaalta harmittaa talven tulo siinä mielessä, ettei maastoja pääse enää treenaamaan. Toisaalta taas on hauskaa päästä hiomaan tuota ilmaisua ja näkemään se talvikaudenkin puoli tästä lajista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)