Kuva: Ilona K.
Koska sellaisia pitää toki tulla aina aika ajoin. Kävimme tänään iltalenkin yhteydessä tekemässä paikkamakuun eräällä pimeällä kentällä. Kotona paikallaolon aika alkaa olla jo kahta minuuttia ja ylikin, mutta ulkona jätin ajan vain noin puoleen minuuttiin ja palkkasin melko tiheään tahtiin. Häiriötä ei toki ihmisten, koirien tai muunkaan liikenteen puolesta ollut iltayhdeksän aikoihin oikeastaan ollenkaan, mutta märkä maa ja uusi ympäristö olivat varmasti aivan riittävästi häiriötä. Haluan ottaa paikallaolot nyt varman päälle, hiljaa hyvää tulee!
Mutta sitten siihen ahristukseen... Se liittyy ehkä pääosin ylipäätänsä siihen, etten oikein tiedä, miten liikkeiden kouluttamisessa tulisi edetä. Niin kauan kuin liikutaan helpohkossa 'esiopetus'-vaiheessa niin olen ihan kärryillä. Heti kun pitäisi edetä pidemmälle, alkaa miulla jostain syystä vaikeudet. Tämä ongelma ehkä kiteytyy kaikista parhaiten meidän lempiliikkeeseemme, seuraamiseen. Se on aina ollut suhteellisen helppo ja ongelmaton homma meille molemmille. Lennu seuraa mielestäni todella hienosti. MUTTA. En tiedä miten se tulee koskaan toimimaan ilman namia.
Namikättä on koko ajan pikkuhiljaa "häivytetty" pois, mutta edelleen se namin pitää siellä kädessä olla. Tänään sitten kokeilin sellaista pientä jekkua, että vaihdoinkin namin oikeaan käteen. Koira hävisi näkyvistä samantien kun nami katosi. Ei kauheasti rohkaissut. Varmaankin sen saisi toimimaan myös niin, että nami olisi vain oikeassa kädessä, mutta tuleeko poikittaminen sitten meidän ongelmaksi? Ja varsinaisestihan ongelma ei ratkea sillä, että nami vain vaihtaa kättä.
Toisaalta, koira on nuori ja me vasta alussa koko hommassa. Tarvitseeko sen osatakaan seurata ilman, että palkka on siinä parinkymmenen sentin säteellä kuonosta? Mutta toisaalta, olemme tehneet seuraamista varmaan jo puolisen vuotta ja minua ihan tosissani pelottaa, että Lennu on niin juurtunut siihen, että se nami on siellä kädessä ja se käsi tietyllä tavalla, ettei se enää tee hommia (ainakaan samalla intensiteetillä) ilman namia. Varsinkin kun tietää, mikä liero tuo koira osaa olla. Aina välillä tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa jos tätä kaikkea tekisi ilman minkäänlaisia tavoitteita. Namit saisivat olla kädessä ikuisesti, eikä ketään haittaisi. En sitten tiedä, tulisiko kauheasti myöskään treenattua ilman niitä tavoitteita.
Mutta jotain hyvääkin! Lennu on alkanut leikkimään vallan kivasti! Tänäänkin palkkasin sitä lopuksi leikkimällä patukalla, who would have thought?
Meille sanottiin seuraamisen teemakurssilla, että nami saa olla kädessä max. kaksi viikkoa (mielellään ei koskaan missään vaiheessa) tai tulee ongelmia. Meillä oli pidempään ja sen johdosta sain koiran, joka seurasi kättäni. Koira siis sahasi ees taas ja katsekontakti oli kiinnittyneenä käteeni. Onneksi tämä ongelma alkaa jo vihdoin helpottaa, mutta vielä on paljon tehtävää ongelman korjaamiseksi. Itse lopettaisin namilla houkuttelun heti ja lähtisin ihan alusta uudelleen liikkeelle seuraamisen opetuksessa. Kukin tietysti saa tehdä tyylillään, mutta en usko, että namilla houkuttelemalla koskaan tulee samaan koiralle tarpeeksi hyvää motivaatiota seuraamiseen.
VastaaPoistaHmm, juu vähän on pidempään ollut nami kädessä kuin kaksi viikkoa. :D En siis varsinaisesti (enää, alussa toki kyllä) houkuttele Lennua namilla, ja käsi saa olla aika kaukanakin koirasta, mutta sen namin on oltava siellä kädessä.
PoistaKiitos kommentistasi! Pitää pohtia, että lähteekö tässä nyt sitten ihan alusta vai mitä sitä rupeaa oikein tekemään...
Mä en lähtisi ainakaan alusta asti opettamaan. Kyllä meillä on Raisallekin pidetty reippahasti yli kaksi viikkoa namia silloin alussa kädessä, ja sinähän tiedät, miten huono seuraaminen sillä on (; Mun mielestä parempi tekniikka on vain se, että koiralle hihna, otat sen perusasentoon ja palkkaat, mutta et ota käteen uutta namia. Sitten lähdetään vain neuvomaan sille koiralle, että siinä sivulla voi kävellä silloinkin, kun sitä ei tehdä namin perässä, sitä tietynlaista "koreografiaa" siihen hommaan sille on kuitenkin siihen sivullekävelyyn jo hiottu jo niin pitkään. Helpompi olisi selittää livenä!
PoistaMäkin yritin aluksi oikaista. Kyllähän Pörri seurasi ilman namiakin, mutta itse en saanut seuraamiseen sellaista haluamaani intoa ja halua. Seuraaminen oli innotonta laahustamista, kontakti saattoi rakoilla, paikka vaihdella, alkoi helposti jätättää, jos lopetin sanallisen kehumisen. Intoa, halua ja motivaatiota yritettiin rakentaa monella konstilla siinä onnistumatta. Korkeampi vireisellä koiralla, jolle on tehty hyvä pohjatyö, oikominen varmaan onnistuu, mutta meille se ei sopinut. Koin, että on helpompaa lähteä kokonaan alusta liikkeelle ja luoda ensin koiralle parempi motivaatio seuraamiseen. Vaikea sanoa paremmin tuntematta, mikä on teille se paras keino. Se selviää kokeilemalla. Jos koiralle on jo luotu vahva perusasento ja hyvä kontakti niin suuri osa työstä on jo tehty, eikä tarvitse täysin nollasta lähteä liikkeelle.
PoistaNo, onneksi meillä on aikaa. Voidaan vaikka ensin kokeilla, saisiko tuosta vielä rakennettua kunnon seuraamista ja jos näyttää, että ei saa niin sitten lähetään tekemään sitä uudelleen eri tekniikalla. :)
PoistaMekin jouduttiin samaisesta syystä laittamaan seuruu alulle.. Toimiskohan teillä sellanen >> perusasennossa katsekontakti, joko käskystä tai ilman ja lähette yksi askel kerrallaan sillä perjaatteella, että katsekontakti pysyy. Alussa voisi helpottaa ja ottaa katsekontaktiin vaikka käskyn "katso", jonka toistaa ottaessasin yhden askeleen, jonka jälkeen naksutin ja palkka. Ymmärrätkö mitä haen? :D Koska teidän mahdollinen seuruu sana on nyt niin vahvasti liittyen namikäteen.
VastaaPoistaTuosta sitten askel kerrallaan, vahvistaa erityisesti niitä ensimmäisiä. Sit kun tuntuu siltä, voi vaihtaa sanan johonkin seuruuta tarkoittavaan, mutta pääsisi eroon tuosta namikädestä.
Ja palkkaus selkeästi naksuttimen jälkeen erillään seuruu asennosta, esim hypähtämällä sivulle ja sit vasta nami.
Esim :)
Jos Lennu kerta palkkautuu lelullakin, niin miksi et vaihtaisi seuruussa palkkausta namista leluun?
VastaaPoistaLelupalkkaus onnistuu tällä hetkellä ehkä yhdellä kerralla kymmenestä. ;P Lennun leikkiminen on todella häiriöherkkää ja kiinnostus siihen lopahtaa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Lennun motivaatio perustuu selkeästi siihen ruokaan, joka on paras asia koko maailmassa, joten olen ajatellut sen olevan näin ollen ensisijainen palkkaustapakin.
PoistaMe aloitettiin seuruun opetus alusta, kun mörrimöykky oli vähän reilu vuoden vanha. Lähdettiin kasaamaan pakettia niin, että ensin opetin todella vahvan perusasennon ja takapäänkäytön (eli käännökset) ja sitten vasta lähdettiin liikkeelle. Muista harjoitella erikseen kestoa ja erikseen tarkkuutta! Tarkkuutta me harjoiteltiin niin, että sanoin koiralle perusasentokäskyn ja otin pienen askeleen eteenpäin. Jos koira piti kontaktin ja seurasi tiiviisti mukana, niin sitten bileet. Tässä palkka tuli _selän takaa_ vasemmasta kädestä, joko suoraan koiran suuhun tai lattialle. Kestoa harjoiteltiin joskus harvoin (=noin kerran viikossa) ja se tehtiin sitten namittamalla. Namitus jätettiin melkein kokonaan pois, kun oltiin niin pitkällä tarkkuustreeneissä, että koira pystyi seuraamaan useampia metrejä namittamatta. Kuitenkin vielä joskus saatan namittaa esim. kun harjoitellaan käännöksiä, juoksuosuutta, askelsiirtymiä tai juurikin sitä kestoa.
VastaaPoistaSeuruutin kuitenkin todella pitkään niin, että pidin kädet selän takana, ettei koira alkaisi vahingossakaan seuraamaan jompaa kumpaa kättä. Suhtauduin siis käsiin "häiriönä", jonka esittelin koiralle vasta myöhemmin.
Mutta sulla on vielä suhteellisen nuori koira, ei sen ihmeitä tarvitsekaan osata. Etene vaan hitaasti, mutta varmasti, niin kyllä siitä hyvä tulee. On kuitenkin hyvä, että et halua jumiutua koulutuksessa, koska niin ei opi. Kannattaa ehkä tutustua mahdollisimman moniin eri tapoihin opettaa seuraamista ja valita niistä teille parhaiten sopiva!
Jälkeenpäin ajateltuna noin se varmaan olisi Lennullekin kannattanut opettaa, että seuraaminen on aina vain perusasennon tarjoamista. Katsotaan, lähdetäänkö sille linjalle vielä vai yritetäänkö saada paketti kasaan tästä mitä meillä nyt on. Mutta tuo käsien selän takana pitäminen on kyllä hyvä vinkki!
PoistaOlen tosiaan tajunnut, että tuo jumiutunen on pahinta mitä voi tapahtua sekä minulle että koiralle, mutta se on toisaalta myös todella helppoa! Koiran kouluttaminen on välillä aika rassaavaa. :D
Kiitos kommentista, sain parikin oikein hyvää vinkkiä!