Kuvat: Ilona K.
Pääsimme siis kuuden kerran agilityn alkeiskurssille ja tänään oli ensimmäinen käytännön kertamme! Tämän kerran teemana olivat hypyt ja putket. Jokaiselle koiralle oli varattu viisi minuuttia per harjoitus ja harjoitusten välillä koirat vietiin autoon lepäämään. Ennen treenejä ja niiden jälkeen kävimme tekemässä lämmittely- ja jäähdyttelylenkit. Vaikka tällä kertaa fyysinen rasitus ei vielä päätä huimannut, niin tuumasin ettei siitä ainakaan haittaa ole, että totuttelee tähän alusta asti.
Ensimmäisenä teimme irtoamista hyppyjen siivekkeiden välistä namialustalle. Me siis olimme Lennun kanssa 'hypyn' (ei rimaa, vaan ponnari maassa) toisella puolella ja toisella puolella odotti namialusta nameineen. Lennulla ei, yllätys, ollut mitään ongelmaa irtoamisessa, joten muutaman toiston jälkeen otettiin jo kahden hypyn menemistä. Itse juoksin hyppyjen vierellä, varmaan aivan päin mäntyjä, mutta Lennu haki hyvin suoraa linjaa namialustalle eikä yrittänyt tulla miun perässä ollenkaan.
Toisella kierroksella naksuteltiin siivekkeiden kiertämistä. Ensin ohjattiin vähäsen (koiran puoleisella!) kädellä ja palkattiin vastakkaisella kädellä. Sitten kokeiltiin, tarjoaisiko koira jo itse kiertämistä ja kyllähän Lennu tarjosi! Seuraavaksi testasimme, toimisiko homma vielä niin, että itse peruutan vähän kauemmaksi siivekkeestä. Lennu oli tässä vaiheessa sitä mieltä, että homma muuttui olennaisesti niiden kymmenen sentin mukana ja alkoi tarjota mm. etujalkojen nostamista siivekkeelle. Helpotettiin vähän ja taas alkoi sujua. Tätä pitää harjoitella kotona!
Kolmannella kierroksella tehtiin putkea namialustan avulla. Lennu muisti hyvin putkihommat edelliseltä kerralta ja klaarasi ne hienosti. Kokeiltiin suoraa putkea molemmista suunnista, molemmilta puolilta ohjattuna ja vähän kauempaa ohjattuna. Seuraavaksi tehtiin mutkaputkea, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Ainoa vaikeus koko treenikerrassa taisi olla se, että kouluttaja oli paljon kivempi kuin mie, koska hänellä oli namialustalle laitettavat palkat!
Viimeiseksi otettiin kaikki koirat halliin yhtä aikaa ja tehtiin keinun äänen siedättämistä. Eli ensiksi oltiin vähän matkan päässä keinusta ja annoimme nameja koirille kouluttajan paukutellessa keinua alas. Hetken paukuttelun jälkeen siirryttiin aina vähän lähemmäksi keinua kunnes oltiin lopulta ehkä metrin päässä. Lennu ei välittänyt mitään paukkuvasta keinusta, koska namit on parasta ikinä!
Onpa kivaa päästä tutustumaan täysin uuden lajin saloihin! Lennu on selkeästi mitä oivin aksailukaveri (mitä nyt vähän kömpelö löllykkäinen), minä taas vähän vähemmän oiva aksailija, mutta eiköhän sekin siitä jos jatketaan tätä pidempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)