Hakutreenit lumisateessa

Tämän aamupäivän hakutreeneihin saatiikin yksi muuttuja lisää kun pikkuhiljaa alkoi satamaan lunta. Treenit saatiin vedettyä loppuun asti, mutta hankaluuksia lumisade toi yhden jos toisenkin koiran treeneihin. Lennun kanssa ei varsinkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Otimme sille jälleen kahden maalimiehen kanssa ilmaisutreenin ennen muita treenejä. Ilmaisut menivät ihan mukavasti, joskin koira oli niin intoa täynnä (skippasin siltä aamuruuan), että osa haukuista oli vain ihmeellistä vinkumista. Hyvää sarjaakin saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Etsintätreeni menikin sitten mielenkiintoiseksi. Minun mennessäni laittamaan autolla Lennulle "työvaatteita" päälle, lähti meidän jälkeemme vuorossa ollut treenikaveri lämmittelemään koiraansa. Lennu aloitti aivan mahdottoman hinkumisen ja vinkumisen tuon ihanan kaverin perään. Kävellessämme radalle päin minusta tuntui, että Lennu ei aivan ollut tilanteen tasalla, se haisteli maata kauheasti eikä hinkunut täysiä radalle niin kuin normaalisti. No, päätin kuitenkin jatkaa suunnitelmaa normaaliin tapaan.

Ensimmäinen ja toinen pisto tehtiin mielikuvana. Ensin oikealta näytettiin Lennulle haamu harjun päältä ja sitten vasemmalta toinen haamu. Kävelytin Lennun vähäksi aikaa pois radalta. Tarkoituksena oli lähettää Lennu vasemmalle, mistä se siis sai viimeksi avun. Lähetyksessä Lennu tekikin täyskäännöksen ja lähti oikealle puolelle. Kutsuin sen takaisin, otin pari askelta keskilinjalta radalle päin ja lähetin uudestaan. Koira ei lähtenyt enää ollenkaan. Ei kolmannellakaan lähetyksellä. Tässä vaiheessa mietittiin sitten, että mitä tehdään ja päädyin käyttämään ääniapua. Lennu lähti tämän jälkeen hyvin, löysi ja ilmaisi. Toiselle maalimiehelle lähetys takkusi myös. Muistaakseni piti pyytää myös lisäapua.

Kolmas ja neljäs otettiin jälleen mielikuvina. Ensin kolmas haamuna (eteni umppariin) ja sitten neljäs ääniavulla. Lähti molempiin hyvin ja löysi ihan jees, vaikkakin lumisade aiheutti sen, ettei haju ilmeisesti levinnyt juurikaan. Ilmaisi hyvin kolmannen, neljännellä maalimies antoi vahingossa suoran palkan.

Viides otettiin ääniavulla, lähti hyvin, joutui tekemään paljon hommia paikantaakseen maalimiehen ja ilmaisi hyvin. Viimeisen halusin tämän treenin jälkeen ottaa puolipakenevana motivaatiohipatuksena niin, että maalimies lähtisi noin 25 metristä puun takaa juoksemaan lähetettyäni Lennun. No, tämä oli selkeästikin virhe. Lennuhan ei ilman apua lähtenyt mihinkään sitä lähettäessäni. Ei ensimmäisellä, ei toisella, ei kolmannella kerralla. Neljännellä kerralla se otti ihan muutaman askeleen eteenpäin ja siitä sitten maalimies liikkeelle, Lennua piti vähän auttaa että se ylipäätään näki koko maalimiehen kun se kääntyi edettyään takaisin keskilinjalle päin. No, siitä se sitten lähti, löysi maalimiehen ja palkattiin ilmaisun aloituksesta.

Hohhoijaa, mitähän tästä kaikesta sitten ajattelisi. Lumisade (täysin uusi tilanne hakumetsässä) selkeästi vaikutti treenaamiseen monellakin koiralla, joten oletettavasti myös Lennulla. Outo lähtötilanne autolta (toisen koiran näkeminen, hinkuminen sinne ja todennäköisesti luulo, että pääsee leikkimään niin kuin niin usein treenien päätteeksi) saattoi vaikuttaa myös, sillä kaksi ensimmäistä lähetystä takkusivat todella paljon, mutta myöhemmin meni jo vähän paremmin. Lennu vaikutti alkutreenistä vähän siltä, kuin se ei olisi tajunnut edes tulleensa hommiin.

Mutta pahinta tässä treenissä oli kuitenkin oma typeryyteni noiden apujen suhteen. MIKSI pyysin lisäapuja kahdelle ensimmäiselle ukolle, kun olisin voinut ajaa koiran sinne maalimiehelle vaikka loppuun saakka. Olemme puhuneet tästä ennenkin ja tiesin sen olevan mahdollista. Lisäksi tiedän, että minulla on koira, joka jää todella herkästi kiinni apuihin tai oikeastaan joka vaatimalla vaatii niitä (ovela kettu kun on), jos sille vain siihen antaa mahdollisuuden. Miksi en siis toimi johdonmukaisesti ja anna koiran tehdä ilman niitä apuja, kun niistä yritetään jossain vaiheessa päästä eroon. Viimeisellä pistolla Lennun lähtemättömyys oli minun tulkintani mukaan ihan selkeästi sen avun vaatimista, se tekee sitä tokojuttujen kanssa, joten miksei se tekisi sitä myös tässä. Jos sen on mahdollista päästä helpommalla, se myös yrittää päästä helpommalla. Ja mie menen tähän nalkkiin varmaan joka kerta. Mutta enpä mene enää, tästä lähtien tuo koira ajetaan maalimiehelle vaikka viiden metrin päähän jos tarve vaatii. Jos jotain hyvää tästä treenistä sai irti, niin ainakin yhden ongelman ratkottavaksi ja muistutuksen itselleni siitä, minkälainen koira minulla on käsissäni ja miten sen kanssa pitää toimia. Lisäksi positiivista on se, ettei minua millään tavalla ruennut tämä treeni masentamaan, sillä tiedän, että asioille on aina tehtävissä jotain ja minulla on hyvä ryhmä auttamassa minua ja Lennua eteenpäin.