Narva Winter Cup 2015

Kuvat (vesileimoista huolimatta): Laura P.

Torstai-iltana lähdimme Lauran kanssa ajamaan kohti Tamperetta, missä nukuimme muutaman
tunnin yöunet ennen Helsingin satamaan ajamista. Lauttamme lähti Helsingistä 7:30 ja laivaan pääsyä
piti olla jonottamassa tuntia aikaisemmin, joten lähtö Tampereelta oli todella aikainen. Voi olla, että itse nukuin tuon välin takapenkillä (matkan edetessä sain huomata, että Lauran autossa takapenkillä tuudittuu uneen varsin tehokkaasti!), koska matka tuntui taittuvan nopeasti. Laivalle päästyämme jatkoimme unia, kerätäksemme mahdollisimman paljon voimia tulevia koitoksia varten. Saavuttuamme Narvaan löysimme majapaikkamme melko vaivattomasti. Hostellimme oli vähintäänkin mielenkiintoinen; kolmelta sivulta se muistutti lähinnä autiotaloa, mutta julkisivu oli siistin ja miltei kutsuvankin näköinen. Hostellin vieressä oli pieni puistontapainen, jossa saimme juoksettua koiria hetken irti ennen kauppaan lähtöä.

Illalla lähdimme vielä tutustumaan kaupunkiin tarkemmin remmilenkin merkeissä ja mielenkiintoinen lenkki siitä kehkeytyikin! Harmaiden, melko ränsistyneiden talojen keskeltä saattoi yhtäkkiä kohota mielettömän valkoinen ja valaistu, moderni rakennus ja jostain takaamme saattoi yhtäkkiä kuulua, ettei valitsemaamme suuntaan kannata kävellä. Lenkillämme kohtasimme nimittäin naisen, joka puhui suomea ja neuvoi meidät kävelemään mieluummin joen rantaan kuin niitä kujia, joita pitkin olimme ajatelleet kävellä. Hieman kyllä pisti kuumottamaan, kun nainen lähti näyttämään meille tietä ja jossain vaiheessa kohtasimmekin kolmen miehen porukan, jolle nainen jutteli sujuvasti venäjäksi! Jostain kaikui vieläpä epäilyttävää ilmapiiriä luovaa musiikkia ja kohtaus jostain huonosta trilleristä oli valmis. Mitään sen epäilyttävämpää ei kuitenkaan toki tapahtunut, vaan nainen johdatti meidät joen rantaan, jossa olikin hieno promenadi, jolla jatkaa iltalenkkiämme. Lennun mielestä nainen tosin oli äärimmäisen epäilyttävä, hän on ensimmäinen ihminen, jota Lennu on koskaan väistänyt. Siis minun koirani, joka on kaikkia humalaisiakin menossa innolla tervehtimään!

Lauantaina herätys oli edellistä päivää inhimillisempi, sillä kehät alkoivat kymmeneltä ja näyttelypaikka sijaitsi noin viiden minuutin ajomatkan päässä hostellistamme. Sheltit olivat molempina päivinä arvosteluvuorossa ensimmäisenä, nahkat taas arvosteltiin sekä lauantaina että sunnuntaina puolilta päivin eli odottelua oli luvassa ihan kiitettävästi. Matkakumppanit Teemo ja Meela esiintyivät kehässä hienosti, Teemo saaden EH:n ja Meela ERI SA:n ja ollen vieläpä PN4! Parikilpailussa tämä kaksikko oli ainoa laatuaan ja saivat KP:n, joka tiesi isoon kehään osallistumista, mikäli Lennukin sinne asti pääsisi.

Kun nahkojen vuoro viimein tuli, jännitti minua jälleen todella paljon. Vastassa oli hieno, juuri junnuikään päässyt uros ja nartuissa ainoastaan yksi junnunarttu. Kehässä toimittiin jotenkin todella kummallisesti ja olin aivan pihalla siitä, mitä minun piti tehdä. Kun Suomessa yleensä juoksutetaan luokan koirat kerran ympäri, Narvassa sitä ei tällä tuomarilla tehtykään. Sen sijaan hän tuli tässä vaiheessa tarkistamaan koirien hampaat. Tästä sitten yksilöarvosteluun, jossa olimme vuorossa toisena. Lennu esiintyi tuttuun tapaansa varmasti ja olikin tuomarin mukaan Erinomainen. Kilpailuluokassa juostiin kehän ympäri kerran ja seisotettiin koiria hetki. Sitten tuomari osoitti meidät ykköseksi! Lennu sai SA:n ja näin ollen myös junnusertin! Tämän jälkeen jännättiin vielä junnunarttu, joka sai sileän ERI:n, joten Lennu oli suoraan myö rotunsa paras sekä rotunsa paras juniori! Tiedossa siis odottelua, paljon odottelua, ennen isoja kehiä.

"Male in good condition, correct proportion. Correct head & ears, good pigment, correct topline, good front & hind quarters. Very typical & free in movement."
ERI SA JUK1 ROP ROP-JUN JUN-SERT (Tuomarina Zeljko Zilnik)

Ennen ryhmäkehiä valittiin muun muassa parhaat kasvattajaryhmät, pennut sekä parit. Pareja oli isossa kehässä yhdeksän kappaletta ja kaikkien suureksi, mutta positiiviseksi, yllätykseksi shelttipari valittiin neljän parhaan joukkoon! Loppujen lopuksi Teemo ja Meela pönöttivät itsensä BIS4-sijoitukselle, mikä oli aivan mahtavaa etenkin kun minä en minkäänlaista menestystä isoista kehistä odottanut. Lennu alkoi vaikuttamaan todella väsyneeltä kun aloin sitä nopeasti valmistelemaan ryhmäkehää varten. Sitä ei meinannut kiinnostaa namit (!) ja se oli muutenkin omituisen oloinen. Hyvä että sain sen ajallaan lähtemään koko kehään. Hienosti se kuitenkin tsemppasi, ravasi nätisti ja seisoikin yllättävän keskittyneesti sen hetken, mitä kerkesimme kehässä seisomaan. Meidät käteltiin ulos saman tien, mutta olihan tuo aika hieno kokemus, päästä kerran isoonkin kehään!

Ryhmäkehien jälkeen oli vuorossa vielä BIS-juniori kehä, jota ennen herättelin Lennun paremmin kuin ryhmäkehään. Väsymys kuitenkin näkyi koirassa selvästi, ääntä lähti ihan kiitettävästi ja edellä seisonut belginarttu kiinnosti kovasti. Siltä näytti varmasti Lennun ravikin, sillä siinä vaiheessa kun kehään pääsimme, tuntui että minä lähinnä roikun höyryveturin perässä Lennun kiitäessä ihanaisen narttunsa perässä. Nopeasti oli ohi myös tämä kehä ja pääsimme lähtemään hostellillemme.

Näyttelypäivän väsyttämät koirat oli hyvä jättää häkkeihinsä nukkumaan omistajien lähtiessä syömään tien toisella puolella sijaitsevaan ravintola Gulliveriin, jota edellisillan venäläisnainen oli meille suositellut. Ravintolan ruoka maistui nälkäisille matkalaisille hyvin, joskin palvelu lähinnä venäjää puhuvan tarjoilijan kanssa oli vähintäänkin mielenkiintoista. Juomatilaukset eivät menneet aivan perille ja saamamme drinkkiliput eivät kelvanneet hänelle laisinkaan. Kaiken lisäksi laskun odottamiseen kului moninkertainen aika itse syömiseen nähden. Lopulta pääsimme kuitenkin poistumaan takaisin hostellille ja nukkumaan.

Ryhmäkehässä maltettiin vielä ravata melko siivosti!

Näin seisotat koirasi oikeaoppisesti... Not.

Sunnuntaina sheltit ja nahkat arvosteli sama tuomari, Vladimir Piskay. Sheltit olivat jälleen vuorossa ensimmäisenä ja merletoverimme saivatkin molemmat ERI:ä, Meela SA:n kera ja PN3-sijalle päätyen! Tällä kertaa parikilpailusta ei kunniapalkintoa irronnut, vaikka hyvän arvostelun kaksikko saikin. Lauran toive olikin, että Lennu päätyisi tänään VSP:ksi, ettei meidän tarvitsisi jäädä ryhmäkehiin, vaan pääsisimme pian ajelemaan kohti Tallinnaa. Kun nahkojen vuoro viimein tuli, tuntui Lennu toipuneen edellisen päivän rasituksesta hyvin. Tältäkin tuomarilta saimme kilpakumppanin tavoin ERI:n ja jonkun tovin tuomari sai mietiskellä, kumman koiran hän sijoittaa ensimmäiseksi. Tällä kertaa Lennu osoitettiin toiseksi SA:n kera. Junnunarttu sai myöskin ERI:n ja SA:n ja pääsinkin esittämään sen ROP-kehään omistajan esittäessä junnu-uroksensa.

"Good size & format, masculine head, good expression, strong neck, correct topline, bit short in chest. In movement free elbows & opened fingers parallel rear."
ERI SA JUK2 PU2 (Tuomarina Vladimir Piskay)

Lauran toive aikaisesta lähdöstä siis toteutui ja olikin mukava ajella rauhassa kohti Tallinnaa, etsiä hotelli (joka oli aivan oikea hotelli!) ja lähteä sitten etsimään ostoskeskusta, jossa syödä ja shoppailla. Illalla kävimme vielä remmilenkillä hotellin ympäristössä. Aamulla herätys oli jälleen järjettömän aikainen ja laivamatka kuluikin jälleen nukkumalla. Kotikonnuille saavuttiin illlalla kahden pysähdyksen (ensimmäisellä palluteltiin keeshondin pentuja sekä juoksutimme koiria ja toisella nautsikelimme kotzoneja) jälkeen ja loppuillan nahkanuorukainen veti sikeitä rankan reissun jäljiltä.

Matka onnistui kaikin puolin todella hyvin! Erityisen ylpeä ja yllättynyt olin siitä, miten hyvin Lennu rauhoittui nukkumaan vieraissa paikoissa ja toisten koirien seurassa. Huomattavaa edistystä havaittavissa tässä suhteessa! Sen verran hauska tämä reissu oli, että saa nähdä milloin ulkomaat kutsuvat seuraavan kerran...