Tänään agilitytreenien teemana oli irtoaminen, jota treenasimme sekä aidoilla että putkilla. Agilityn treenaaminen Lennun kanssa on varsin hauskaa (ja se olisi myös raivostuttavaa, jos ottaisi asian vakavammin), sillä kun tuntuu olevan asioissa ihan oma logiikkansa. Videoilla näette muutaman esimerkin tästä Lennu-logiikasta. Lennu irtoaa (mielestäni) yllättävän hyvin siihen nähden miten vähän olemme agilityä treenanneet. Toki sillä on tähän mennessä aina ollut selvä targetti (namikippo), jota kohti irrota, joten miulla ei ole hajuakaan miten irtoaminen onnistuu ilman tätä targettia. Mutta ajan kanssa kai sekin kehittyy? Kuitenkin suurin kysymys, joka tämän päivän treeneistä heräsi oli ehkä se, kuinka tuota saa ikinä varmasti hyppäämään maksirimoja, kun pienemmilläkin rimoilla aidan alittaminen on paljon kivempaa kuin sen ylittäminen...
Putkitreenissä unohdin välillä itse pysyä paikallani, tarkoituksena tosiaan oli se, että koiran pitäisi irrota eikä ohjaajan hillua radalla miten sattua. No, välillä sain onneksi itseni hillittyä. Torstaina mennään vapaavuorolle jatkamaan treenaamista samalla teemalla, sopivasti saa koiraa väsytettyä ennen reissuun lähtöä!
Ei se riman ylittäminen ole koiralle looginen itsestäänselvyys tuossa vaiheessa, se vahvistuu ajan ja toistojen myötä kun palkka tulee vain ylittämisestä. Eli jos se oli treenien polttavien kysymys niin meni varsin hyvin! Irtoamista voi ja kannattaa tosiaan harjoitella, jotkut ovat luonnostaan pennusta asti siinä lahjakkaita, mutta jotkut eivät tahdo irrota näpistä kovalla treenilläkään. Lennulla tuskin on tuolla tempperamentilla ja itsevarmuudella mitään ongelmaa, estemotivaation rakentuminen vain ottaa aikansa :)
VastaaPoistaOlet varmasti aivan oikeassa! Ite olen niin ummikko vielä, että treenit menee lähinnä kaikkea ihmetellessä, mutta eiköhän me molemmat kehitytä ajan myötä. :)
Poista