Tämän postauksen kuvat otti Roosa T.
Keskiviikkona kävimme treenaamassa treenikaverin kanssa haun ilmaisua, kun sain hänet ylipuhuttua vähän kouluttamaan meitä haukkuilmaisun saloihin. Periaatteessa jonkunlainen käsitys tämän opettamisesta koiralle miulla jo oli, mutta tämä käsitys oli hyvin hatara ja miulle oli tärkeetä, että ainakin ekalle treenikerralle saataisiin joku vähän tietävämpi ihminen mukaan.
Miulla oli rasioissa Lennulle märkäruokaa palkaksi ja taisimme treenata ilmaisuja kolmeen otteeseen niin, että jokaisella rasialla tehtiin kolme toistoa. Aina välillä Lennu pääsi autoon huilimaan ja treenikaverin koirat vuorostaan treeniin. Treeni meni pääosin niin, että mie vilautin Lennulle rasian sisältöä ja vetäisin sen sitten itselleni kroppaa vasten kiinni. Sitten odoteltiinkin, että herra päästäisi ilmoille haukun. Voisi kuvitella, että tällaiselle mölyävälle paimenelle se tulisi varsin luonnostaan, mutta haukkua saatiin itse asiassa odotella jonkin aikaa ja välillä mie vähän herättelin ja leikitytin Lennua rasialla. Lopulta haukkua saatiin aikaiseksi. Selkeästi loppua kohti haukku alkoi tulla nopeammin ja nopeammin, eli jälleen on aivotyöskentelyä Lennulla tapahtunut taukojen aikana.
Huvittavinta tässä oli toki se, että rasialle haukkua piti odottaa tovi, mutta kun Lennu laitettiin autoon toisten ilmaisujen ajaksi, alkoi autossa aivan mahdoton räkytys. Ei se kukko käskien laula...
Torstaina vuorossa oli collieporukan tokotreenit. Tällä kertaa otimme treenattavaksemme seuruun, jota olemme treenanneet hävettävän vähän (ei juuri ollenkaan), ja eteentulon, jonka eteenpäin viemiseen halusin näkemyksiä.
Seuruuta olemme tehneet Lennun kanssa imuttaen ja se meneekin kai ihan hyvin. Seuraamisen treenamisesta en itse pidä sen takia, etten yhtään osaa itse katsoa, miten Lennu sitä tekee enkä todellakaan siis tiedä, tehdäänkö me sitä oikein vai ei. Mutta kai se on ensin opeteltava ihan väärin, että on jotain mitä korjata vai miten se meni... Jatkojalostimme treeneissä seuruutamme sillä, että välillä nostin namikättä ylöspäin ja takaisin. Tätäkin pitäisi vaan alkaa treenaamaan paljon enemmän ja säännöllisemmin, niin jotain edistystä saattaisi jopa tapahtuakin!
Eteentulo on miusta ihan kivalla mallilla ja nyt kaipasinkin sen treenaamisen lisävinkkejä. Aloimmekin tekemään sitä vähän pidemmän matkan päästä (tällä tarkoitan siis ehkä tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvää matkaa) ja niin, että käskin Lennun ensin odottamaan. Ensin Lennusta näki selkeästi, että se on vähän hämillään, mutta ehkä vähän myös sitä perinteistä jääräpäisyyttä, ettei hän kyllä siirtyisi mihinkään jos en minä tulisi siirtämään. Nopeasti se kuitenkin alkoi paremmin tekemään tätäkin, vaikka vähän hitaanlaisesti kylläkin. Otettiinkin sitten vielä oikein vauhtiluoksetulo, pitkästä aikaa! Ja lopuksi leikittiin ja Lennu oikeasti leikki tosi kivasti! Se on nyt selkeästi ruennut leikkimään paljon paremmin, jihuu!
Mie tuuuuuuun!
Perjantaina vietettiin rauhallista kaupunkilaisjuhannusta ja laiskoteltiin oikein kunnolla. Käytiin vain tekemässä läheisen koulun kentällä tosi nopea seuruutreeni ja sitten höpsöteltiin opettelemalla ryömimistä ja puiden kiertämistä. Lisäksi leikittiin ja juostiin ympäriinsä päättömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)